..ettei ensi viikosta tule ihan hirvittävää. Nyt olisi fiksuinta tökätä muistitikku koneeseen ja pureutua Maarenin ja Oskun ja Iljan ja muiden luomieni fiktioihmisten ongelmiin. Miksi lykkään sitä? Miksi puuhastelen kaikkea muuta? Kun se on niitä kumisaappaita ja toppatakkeja ja matkakortteja ja ja ja..
Eli jos nyt lopettaisin tämänkin turhanpäiväisen bloggaamisen tähän ja alkaisin töihin..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kovin tuttu tunne... täällä nukutaan tirsoja, syödään ja luetaan, luetaan lisää ja ihmetellään, miksi luettu ei muutu kirjallisiksi tuotoksiksi itsestään eli suoraan ajatuksista! :o
Mikä sitten loppujen lopuksi on elämässä tärkeää? Kirjoittaminen? On kai se, jos siitä muutaman pelirahan saa, mutta ei se tärkeintä ole. Never.
Onkohan se Kim Lönnholmin biisi, joka nyt soi päässäni. "Olen tehnyt työtä kurjaa niin kuin kuolemaa". Ja miten se taas tähän liittyy? No ei niin mitenkään, kukaan niistä kymmenistä kuvitteellisista henkilöistäni ei ole jäänyt eloon. Eihän heitä koskaan ollutkaan, mutta minä käsittääkseni, luomisen tuskissani, arjen ahdistuksessa ja aikataulujen puristuksissa toisinaan kai etäisesti olin.
Siunatuksi lopuksi: kyllä se siitä...
Päässä tietysti voi soida mitä tahansa, mut kyl siin biisis sanotaan, että "tehnyt työtä tyhjää niin kuin kuolemaa". Ettäs tiedän, tiedät ja tiedämme.
Lähetä kommentti