Ja taas varoitus. Ei heikkohermoisille. Sisältää 40+ ikäisille tarkoitettuja alusvaateasioita
Minä en ole laihtunut. Ainakaan vaa'an mukaan. Ja se riivatun mittanauha näyttää aina ne samat vyötärösentit. Olen päättänyt että paskat nakkaan. Jos iso riski on muutamasta sentistä kiinni niin sitten pistän silmät kiinni ja unohdan sen luvun, keskittyen kokonaisuuksiin
Jotain kuitenkin tapahtuu vaatteitten kokonumeroille. Ei tästä kovin kauaa ole kun ostin uudet farkut. Hiljattain jouduin hankkimaan niihin vyön (en sovittaessa tarvinnut sellaista). Juu, ja onneksi ostin sitten sellaisen punosvyön jossa ei ole varsinaisia vyöreikiä. Se nysä joka jää kun vyön vetäisee kiinni on päivä päivältä pidempi.
Mutkun peili..ja vaaka...ja mittanauha? Ketä minä uskon? Voivatko vaatteet venyä? Tai siis voivathan ne mutta..
Torstaina oli sitten totuuden paikka. Piti päivittää rintsikat. Kauhistuksen paikka minulle, rahaa palaa ja ostaminen on lähes salatiedettä ja vie paljon aikaa. Meinaan jos Ne tuntuvat pahalta päällä niin se on näillä mitoilla sama kuin jos kävelisi liian pienillä kengillä.
Käytän siis yhtä tiettyä kauppaa eli Funky Ladya (en saa rahaa siitä että mainostan!). Valikoiman ja ennen kaikkea palvelun takia. Jotta helpottaisin hankintaa, mulla oli samasta putiikista ostetut lempiliivit päällä.
Marssin siis sisään kauppaan, kerroin tahtovani liivit ja että päälläni oli Ne Tämänhetkiset Parhaat joten jos lähdettäisiin suunnistamaan niitten mukaan.
Sovituskoppiin siis ja myyjä mukaan. Nuori nainen katseli niitten vanhojen istuvuutta tarkkaan ja sanoi:
- Kuule, kyllä mä sulle viisi senttiä pienemmän ympäryksen ottaisin kuin mitä näissä on! Kuppikoko ihan jees, mutta nää roikkuu selästä.
Siis täh? Liivithän venyvät, kaikki sen tietävät, joten siskot, älkää säikähtäkö jos liivimyyjä kiskoo mittanauhan ympärystänne mitatessa toooosi tiukalle. Mittanauha kun ei veny.
Mutta kun nämä olivat siinä viimeisessä hakasessa joka viimeisenä otetaan käyttöön. Ja silti piti ottaa pienempi ympärys.
No, Funky Lady -myyjät osaavat asiansa. Pari pikku kysymystä kuosimieltymyksistä ja vips, kolme sopivankokoista mallia oli saatavilla. Ja totta kai valintani oli tämä:
Väri musta. Olkaimissa ja kupinreunoissa ihan pikkuisen valkoista pitsiä, sellaista pehmeää joka ei raavi ihoa. Ja se ratkaiseva juttu. Koristuksena mustavalkoinen kameekillutin.
Oikeastaan kuulkaa ihan sama olenko lihonut, laihtunut, normimitoissa vai ylipainoinen. Riski-indeksikään ei tunnu missään. Minä olen aika sopiva. Ja just nyt olo että aika ihana, siis fyysisesti. Sosiaalisesti olen varmaan ollut aika narttu viime aikoina mutta nyt nautin tästä olotilasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Rouvaseni, olet päässyt timmiin kuntoon. :)
Paino voi tosiaankin pysyä samana, vaikka vaatekoko pienenee. Itselleni olen selittänyt ilmiötä sillä, että läski siinä vaihtuu lihakseksi. Olen nimittäin sitä mieltä, että kilo ihmisihraa vie enemmän tilaa kuin saman verran ihmisilihasta. ;)
Ja sinähän teet fyysisesti vaativaa työtä kotona ja kodin ulkopuolella, ettei ole ihmekään, että vaatteet ovat ruvenneet roikkumaan päälläsi. :)
Lähetä kommentti