Taisi olla viisasta aloittaa Timantti alusta. Tarina on oikeastaan melko valmis mielessä, isot linjat ovat tutulla tavalla päässä ja odottavat auki kerimistä. Pieniä tarinaan sopivia hitusia sieltä täältä tarttuu hihaan, mm. se Maija Vilkkumaan kappale jossa sanotaan että "Ei saa surettaa, mennään puistoon keinumaan".
Sää on sateisenkosteannihkeä. Käytiin ruokakaupassa, mies meni iltapäivätorkuille ja lapset yrittävät saada aikansa kulumaan, jotenkin. Itse asiassa minun pitäisi olla poikien huoneessa tyhjäämässä nykyistä, ihan liian pientä kirjahyllyä, isosiskolta on tulossa isompi versio tilalle. Jätänpä kuitenkin vähän myöhempään. Ysivitonen raivaa omaa tilapäislipastoaan, samasta lähteestä tulee vitriinikaappi jolle mies pikkuisen rypistelee kulmiaan mutta me naiset sanomme tervetuloa, miehiltä ei nyt kysytä...
Pilvilinna joka romahti on loppusuoralla. Taas iskee se tuttu paniikki hyvän kirjan kanssa - ounou, tämä loppuu kohta, minä joudun eroamaan näistä tyypeistä! Ja kun tosiaan ei ole lisää tulossa, ellei kirjailijan jäämistöstä löydy valmiita postuumeja.
Mutta nyt takaisin oman tekstin kimppuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Vanhoistakin luvuista voi poimia herkkuja pölyn laskeuduttua :)
Lähetä kommentti