...vaikka eipä tuo haittaa. Aika kuluu kirjoittamisen ja lukemisen parissa ja jälkikasvu löytää tekemistä myös kökkömäisellä säällä. Päivärytmi meillä on ällöttävän poskellaan, herätään kyllä aikaisin mutta nukutaan myöhäiset siestat ja valvotaan pikkutunneille. Kesähän nyt toisaalta on.
Ysiseiskalla vielä tällä viikolla päiväleiriä. Miehen loma alkaa ensi viikolla, tuttuun tapaan vietämme kaupunkilomaa. Pieniä ekskursioita sinne tänne, autolla tai veneellä.
Stieg Larssonin trilogian kolmonen on vähän yli puolen välin. Kirjoittajana tunnen silloin tällöin Larssonia lukiessani mitättömyyttä - olisiko minussa pitkäjänteisyyttä noin laaja-alaiseen taustatutkimukseen. En minä toki spektaakkeleista haaveilekaan, jännitystä ja draamaa jonka lonkerot ulottuvat valtakunnanpolitiikaan rakenteisiin ja niiden lahoihin lautoihin. Pienistä ympyröistä saa mielenkiintoisia rakenteita niistäkin. Joskus jopa mielenkiintoisempia. Ruotsalaiset ja norjalaiset trillerit maistuvat minulle aina vain paremmin. Myös jännityselokuvat, kesän töllötyshetket ovat kuluneet Wallander- ja Beck -elokuvien parissa.
Viimeksimainittujen leffojen näyttelijöistä olen erityisen ihastunut Stina Rauteliniin, joka esittää poliisia, Lena Klingströmiä. Rautelin on suomalaissyntyinen, ikäiseni nainen (tarkalleen, meillä on sama syntymäpäiväkin, ei vain vuosi). Aloin kiinnittää häneen huomiota aksentin takia; suomenruotsi riikinruotsalaisten repliikkien keskellä kuulostaa konekivääriltä. Rautelinin replat siis herättivät ja saivat minut katsomaan näyttelijää itseään ja tykästyin napakkaan, niukkaeleiseen, mutta lämpimään ilmaisuun.
Onhan noissa tietysti sekin että tarinoihin on helpompi eläytyä kun miljöö muistuttaa kotimaata niin paljon.
Tätä kirjoittaessa tuli taas joku onneton virheherja. Se katkaisi tänään pitkän kommenttini Alohomoralle - koskien purkkeja ja rasioita, joihin itsekin olen tykästynyt - ja viskasi minut pihalle jopa Viipaleita-blogista. Taidan alkaa boikotoida tätä konetta kokonaan. Läppärissä on Linux, ei siis vainoharhaisia virheongelmia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Luin juuri matkalukemisena kakkosen ja kolmosen - tosiaan mahtava taustatyö, mutta ehkä paikoitellen vähän liikaakin matskua ympätty mukaan. Jossain arvostelussakin oli, ettei kustannustoimittaja ole ehkä raskinut käyttää punakynää yhtä paljon kuin normaalisti, kun on postuumisti julkaistavasta kyse...
Tykkäsin hurjasti joka tapauksessa.
Jäi vain melkoisesti harmittamaan, ettei noita tule lisää :(
Tsemppiä G:n suhteen!
Kiitos tsempeistä, Johanna, ja presiis, sama juttu harmittaa täälläkin. Kolmonen vielä vaiheessa mutta enemmän olen kaipaillut siinä juttua Lisbeth Salanderista, joka, kuinkas muuten on lempparihenkilöni..
Joo tykkäsin myös Salanderista täysillä. Loppua kohden tuli siitäkin enemmän, ja jäi hyvä mieli :). Mutta kyllä olisi ollut aineksia useampiinkin kirjoihin noilla henkilöillä.
Niin, mahtaakohan Larssonin kaikki postuumit olla jo julkaistu? Toivottavasti eivät tee samaa idiottitemppua kuin Virginia Andrewsin omaiset - no, tuskin sentään. Andrewsilta löytyi siis kuoleman jälkeen kässäreitä ja kun niistä tuli myyntimenestyksiä, suku palkkasi haamukirjoittajan tekemään kirjailijan nimissä lisää tavaraa. Josta tuli siis nolon huonoa..
Öh, tuleehan Päätaloltakin edelleen joka joulu uusi kirja :-D
Ei kun tavallaan tuntui ihan hyvältä jättää tuo trilogia, oli kuitenkin kokonaisuus sinänsä. Koitan sinnikkäästi ajatella, ettei Larssonkaan olisi kirjoittanut lisää tuohon, vaan jotain ihan muita dekkareita :)
No niinpä taitaa, tosin nyt puhut epäisänmaalliselle iijoki-allergikolle :D.
Eilen sain Pilvilinnan loppuun enkä keksi mitään järkevää tapaa miten Mikaelin ja Lisbethin tarina jatkuisi. Joten mieluummin muuta jos Larssonilta on postuumeja jäänyt.
Lähetä kommentti