Nyt sitten on lähimetsä vadelmia punaisenaan. Tuossa naureskelin appivanhemmille että ainoita paikkoja joissa ahneus toden teolla iskee on marjametsä - tuossakin on...ja tuossa...
Eli ramppaan ees taas sanasorvin ja vadelmapuskien välillä. Back and forth like a supernatural yo yo, kuten yhdessä pleikkapelissä yksi gargoili herjasi pelihahmoa. Itse en pelaa, mutta tätä - Medievil ykköstä - tykkäsin katsella kun lapset pelasivat.
Kirjoittamistakin piisaa, ihan hurjasti, ihan uudella inspiksellä....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti