perjantai 31. heinäkuuta 2009

Perjantai

Ystävät rakkaat kotiutuivat karavaanaamasta, pyörän palautus ja jälleennäkeminen. Pyörä jätti kuitenkin kipinän joka ei ihan heti sammu, jos ollenkaan. Budjetti ja aika näyttävät.
Odottamani sopimusluonnos tuli tänään, liittyen niihin käsikirjoitusasioihin. Mietittävää on paljon, en sano vielä juuta enkä jaata. Tässä painaa muukin kuin toimeentulo.

Mitä tulee viime päivien tapahtumiin ja keskusteluihin olen lämmöllä muistellut tänään Tipua. En tiedä ketä Tipu siteerasit kun kerran kirjoitit minulle näin:
"Jos riitelet idiootin kanssa, pidä huoli ettei hän tee samoin"
Oliko oma oivallus, persialainen sananlasku vai vanha viidakon sanonta, ihan sama. Täyttä totta ja sen mukaan olen aatokseni tänään sovittanut.

Kirjoituskäsi kangertelee tänään, vähän olen tekstiä saanut aikaiseksi, en niin paljoa kuin tavoitteeksi asetin. En ruoski itseäni vaan varaudun viettämään leppoisaa iltaa. Mies on työhuoneessa ja lapset puuhissaan.

6 kommenttia:

Hippiehurrey kirjoitti...

Terve Reine,

leppoisan illan viettämisen lomassa kipaise "meillä kylässä". (Sitä mukaa kun jaksan, teen itseäni tiettäväksi kaikille teille, joiden blogiosoitteet ovat sivupalkissani. Ja jos yhtään luet omia merkintöjäni, käy nopeasti selväksi, ettei jaksaminen aina ole kovinkaan aktiivista.)

Satu kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Höpsistä, Satujose. Jos joku todella vaivautuu kommentoimaan joka toista bloggaustasi, ei hän haasta riitaa tai taivuttele sinua tahtoosi. Sitä nimitetään keskusteluksi. Rakentavaksi sen voisi tehdä juuri se, että keskustelijat eivät ole asioista samaa mieltä.

Yhtä lailla sinä haet hyväksyntää täyslaidallisillesi.

Anonyymi kirjoitti...

Älkää, naiset, riidelkö!

Oletteko ehkä liian toistenne kaltaiset, että ette sen takia siedä toisianne? Hyviä kirjoittajia ja verbaalisesti lahjakkaita molemmat.

Lippis kirjoitti...

Kukaan ei potkaise kuollutta koiraa. Kumpaakaan.

Reine, en tiedä mistä se idiootti-lauselma on tarttunut matkaan, joku sen joskus on jossain ilmoille päästänyt ja se on jäänyt elämään. Ei kuitenkaan minun suustani tai tuntemieni ihmisten.

Silti eräs niistä aforismeista tai elämänohjeista jotka aina oivaltaessaan ymmärtää loistaviksi, mutta jotka ovat ah, niin vaikeat toteuttaa käytännössä.

Met kun olemma inhimilliset.

Kiitos kun muistit minuakin taas. Pitäisi harkita ehken jotain miittiä taas.. Syksy on hyvää aikaa miittailla, silloin kaikki ajetaan alas ja hiljennytään..

Saattaapa jopa olla että kilautan kaverille..

kivi kirjoitti...

Minä olen seurannut Satujosen blogia parisen vuotta, Reinenkin yli vuoden. Ryhdyin lukijaksi, koska kummallakin oli mielenkiintoista pohdintaa kirjoittamisesta. Useasti hedelmällisintä on ollut juuri kommenttiosastolla käyty keskustelu. Siksi tuo Satujosen väite "kiistelystä" ja "inkuttamisesta" tuntuu hämmästyttävältä.