...soi taas päässäni. Kolme vuotta tulee tänään täyteen. Päivä ja sää oli about samanlainen, kun me melkein kerkesimme hyvästelemään isän. Siis melkein.
Minä olen nukkunut päivän melkein pois. Ehkä se oli hyvä.
Nyt ovat ajatukset paitsi siinä päivässä, myös Kuplassa ja Kuplan tämän päivän bloggauksessa. Voimia tätäkin kautta, ystävä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kiitos, samoin! Niin se elämä meitä liikuttelee, että näinkin risteävät tiemme. Joka 16.4. taidan ajatella myös sinua tästä eteenpäin.
Kupla
Anteeksi, mutta pakko taas lohkaista..
Hyvä ettei Kohtalon tango.. ,D (Älä lyö lujaa.)
Et kai sä Tipu tarkoita sitä Elsa, olet kohtalon lapsi?
Meinaan jos tarkoitat niin miten sattuikin...isällä oli tapana laulaa tuota(kin) autossa. Sävelkorva meidän suvussa periytyy äidin puolelta joten ihan hyvä kun auto pysyi tiellä, laulu nimittäin ei.
*wirn*
En tarkalleen tiedä. Jäi vain mieleen poimintana lääkärin saneluista. "Ainakin 2 pv päässä soinut "Tango kohtalon". Nyt tuskastunut niin soivaan musiikkiin, että yrittänyt itsemurhaa."
P.S. Pikainen googletus paljastaa kyseessä olevan mm. Pertsa Koivulan tunnetuksi tekemä kappale "Arpa kohtalon on aina arvaamaton.. jne.."
Ai niin, toi...no ei sentään.
Mutta tuosta lääkärin sanelusta tuli mieleen yksi ikimuistoinen yö Kättärillä vuodenvaihteessa -94-95. Kas kun Ysivitonen oli sellainen juupas-eipäs-synnytys että käynnistyi ja tyssäsi ja käynnistyi ja tyssäsi ja lopulta pitivät minut sisällä ja käynnistivät, kun eivät uskaltaneet laskea kokonaisena kotiin enää.
No, sinä edeltävänä jouluna isommat lapset saivat joululahjaksi Disneyn Aladdin-leffan ja se totta kai oli pyörinyt välipäivinä meillä ahkerasti. Ja vähänkö ne laulut jäivät soimaan päähän!
Tosi kiva kiertää kättärin käytäviä käynnistystä edeltävänä yönä kun korvissa soi että "ei oo kaveria-joo-kaveria-oo, ei oo kaveria-joo-kaveria-oo, ei oo Ka Ve Ri A Pa Rem Paaaaaaaaa". Oliskohan pitänyt mennä kansliaan pyytämään uninappi ja sanoa että kun lampunhenki laulaa mun päässä liian lujaa Vesku Loirin äänellä... olisihan se ollut kokemus sekin, synnytys lepositeissä.
Vieläkin tuo Friend like me -kappale assosioituu Ysivitosen syntymään mielessäni. Tunnen vauvantuoksua nenässä vaikka kyseinen "vauva" käy jo riparia.
:D Tämä muija nauroi kyllä ihan ääneen Reinen Loiritukselle :D Kuopusta synnyttäessäni jostain syystä mun päässäni soi lasten kesäleirillä oppima hengellinen laulu "Nooa, rakenna, herralle arkki-arkki..." ,mitä enempi tuntui, sitä kiihkeämmin lauloin, kaikkeni tein että yritin pidätellä äänen ulostuloa suusta etteivät käytävällä luulisi kummia...*huonolla menestyksellä* Mies ei meinannut pysyä nahoissaan naurultaan, tarpeeksi kun mulkaisin niin yhtyi kertosäkeeseen mun kanssa...
Esikoista saadessani keinuttelin päiväkausia (meni vähän yli, kaksi ja puoli viikkoa...)sairaalan varastohuoneessa (päästi ne mut välillä sieltä pois) ja luin seinällä olevaa julistetta Bellavita (-voiteista?) ja keinuin samaan tahtiin Bel-la-vi-ta-bel-la-vi-ta.... Ei ihme ettei meinannut syntyä lapsparka,aatteli mua ulkomualaiseks :DD
Kupla
Lähetä kommentti