tiistai 14. huhtikuuta 2009

Nappipalapeliä, laskusuhdannetta ja kasvua

Aloitetaan lopusta. Ysivitosen polilukemat lupaavia HbA1C 8,9 (loivaa laskua, hyvä, pituus 161 cm ja risat (nousussa). Hyvä näin.

Itse rakennan omaa hyvinvointipalapeliäni tyroksiinin ja beetasalpaajan puolikkaista. Puolikas beeta ei riitä alapaineen kurissa pitämiseksi. Ryömii mokoma yli yhdeksänkymmenen puolikkailla muutamassa päivässä. Alapaine on hyvä puolikkaalla, liian alakantissa kokonaisella. Tyroksiinia pitää kuitenkin ottaa ainakin puolitoista jos haluaa ottaa kokonaisen beetan. Toistaalta, puolikas bee ja yksi tee saa pulssin laukkaamaan. Teen siis ihmiskokeita itselläni. No, työpäivä meni skarpisti ja sain paljon aikaan.

Pakkaa sekoittaa vielä flunssakin. Kiirastorstaista lähtien olen ollut räkäinen ja yskäinen, en tietenkään kuumeinen. Minun ruumiinlämpöäni on nostanut vain lasten vauva-aikoina podetut rintatulehdukset. Yskä sen kun pahenee, viime yön nukuin yläkerrassa että edes mies saisi nukkua. Joo, ja työpaikalla podetaan flunssaa ja yksi on keuhkokuumeessa. Eli kaikkea kivaa on tyrkyllä lääkesäätöjen piristämiseksi.

No, pokkari loikkasi eteenpäin ihan kivasti. Voi olla että paniikkinappulaa ei tarvitse painaa tällä kertaa.

Mutta on tylsää olla puolikuntoinen. Kun ei oikein ole niin kipeä että voisi potea hyvällä omallatunnolla. Eikä niin hyvässä kunnossa että voisi viitata kintaalla pikkukröhälle ja painaa eteenpäin.

Pidin pienen tauon julistaakseni yksitoistavuotiaalle että sinähän syöt ruokaa niin kuin muutkin, et ota salavihkaa leipää tai varsinkaan kaiva pakastimesta jätskiä mahantäytteeksi! Vakuudeksi löin nyrkkiä pöytään. Tosin eri kerroksessa.

Nyt sattuu käteen. Toisaalta hymyilyttää. Tänään kolmen lapsen viehättävä äiti, napakka hallintopäällikkö ja mukava ihminen kulki tänään töissä kämmensyrjä mustana. Pääsiäispyhinä olivat murkkupojat ryttyilleet ja nelivuotias kiukutellut ja äiti oli paukauttanut pöytää tyyliin "nyt rrrrriittää!". Minä melkein kyynel silmässä kuuntelin - että ne muutkin äidit joskus..sniff..

2 kommenttia:

TIPILIININ SIRKUTUKSET kirjoitti...

Täällä yks äitee kans kertoo jot aina vällee tul huuvettuu mukulil jot kitapurje vaan läpätti. Ei tehonna ies nyrkin lyömine mitä kävi ihtelle kipiäst.

Nuihe liäkkeihe kanssa on sellaasta ainaasta säätämist. Miul parinkymmenen vuuven kokemus.

Miun pitäs siul soittoo vaa ko en tiijä mihisaikoo jot en häirihtis. Olis yks kysyymys.
Ei mikkää kauhiin tärkiä jot elä hätkähä se kerkijjää.

Tavata myö kyl voitaasiin tuassiisa kohveen merkeissä. Ol nii lustii viimeks.

Kevättä ja haliloit siulle Pirre

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että ysivitosen kasvu noususuuntainen. Tästä voisin kirjoittaa privasti pian.

Voi että minuakin hymyilyttää tuo nyrkki mustana.... Voi pöytäparkaa niin teillä kuin siellä ja meillä:) Se pöytä on kuitenkin kaikkein viattomin:(

Ei mut oikeasti, olen koko pääsiäisen miettinyt miten olen voinut kasvattaa lapset näin hemmetin pieleen.
Piiu