Nyt jo helpottaa. Mukava kauppamatka Nollakakkosen kanssa ja puhelu Pirreltä piristivät. Jospa tämä lääkeruletti ratkeaisi kun sain nuo labrat noinkin nopeasti. Luulen että beetasalpaajan voin purkaa aika piankin. Tai sitten saan kilpparilääkityksen.
Tuossa kun pohdin näitä ääneen miehelle niin hän huomautti että sulta ei puutu enää kuin lapsenlapset ja vaihdevuodet. Sairaskertomusta alkaa olla jo. Mainittakoon että se tuli pilke silmäkulmassa - kuittailen takaisin sitä mukaa kun herran hiusraja ryömii kauemmas, hitaasti mutta varmasti...
Blogitarina päivittyi vähän normaalia romanttisempana - no, sana oli ruusu! - ja viikonloppuna jatkuu pokkarikin. Jahka sieltä koululta pääsen. Nyt liityn perheen seuraan, katsovat hauskoja kotivideoita
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tää ei nyt kyllä varmaan yhtään lohduta... Mutta vaihdevuosien kaltaiset oireet voivat alkaa jopa 10 vuotta ennen oikeaa kautta, ilmaantuvat pms-oireina ja kestävät 1-2 viikkoa ennen menkkoja. Oireena ihan samoja yöhikoiluja, sydämen tykytyksiä, aamuöistä heräilyä kaiken muun pms-vaivan lisäksi.
Nimimerkillä valitettavasti omakohtaista kokemusta... (ja asiantuntijan "diagnoosi" - terkkalääkäri piti samaa "vain" tavallisena stressinä)
Johanna, tervetuloa premenopausaalikerhoon...mulla on ollut jo vuoden päivät lähinnä kuukautisiin liittyvää oirehdintaa. Toinen munasarja kuulemma jo kutistunut (gyne vahvisti silloin kun kieltäytyi poistamassa siistiä kohtua).
Kunhan nyt suljetaan jokunen muu juttu pois, mm. tuo kilppari. Kuumien aaltojen sijaan minä nimittäin palelen - no, voihan sekin olla yksi versio. Mutta se ettei tätä heti kuitattu stressiksi on ilahduttavaa.
Minun äitini sai aikoinaan verenpaineenhoitoon määrätyistä betasalpaajista tosi voimakkaat sivuoireet, väsymystä ja voimattomuudentunnetta muunmuassa, ilmaantuivat melko pian lääkityksen aloituksesta. (Ja minulla on suht nuori äiti, ja varsinkin tuolloin oli vain hiukan meitä vanhempi.)
Pakko vielä avautua lääkepainajaisista: sain kerran sairaalassa pahoinvointilääkettä piikillä pakaraan. Nukahdin varmaan aika pian. Sen jälkeen näin yhden elämäni karseimmista painajaisista. Olin kamala limaa valuva ruma hirviö. Kun heräsin, oli aikaa kulunut lääkkeen antamisesta vain puolisen tuntia. Toivon vaan, etten ollut puhunut unissani huonetoverien iloksi. Sarjassamme sitä unta en unohda...
Täydennän vielä hiukan, ei siinä vielä mitään, että olin hirviön näköinen, vaan että tein myös hirviömäisiä tekoja...
Lähetä kommentti