Pokkari kulkee. Hermeliineistä ja tähdistä on edetty teeseremoniaan ja ketamiinin vaikutuksiin.
Mutta tarinablogi - aloin kirjoittaa kuusimetsä-sanasta tarinaa, naputin päivän, naputin toisen, naputin kohta kolmannenkin (en siis koko päiviä sentään) ja tajusin saaneeni aikaiseksi surkeaa, sekavaa huttua. Dele dele dele. Se siitä. Kuusimetsä jääköön hetkeksi tajunnan varastoon ja herättäköön sitten ihan uutta assosiaatiota.
Mies on asentamassa kanavia vanhempiensa uuteen telkkariin. Minun oli tarkoitus lohkoa perunoita neljään osaan ateriaa varten sillä aikaa. Soitin ja sanoin että olemassaolevista perunoista saa peräti kahdeksan lohkoa aikaiseksi tällä idealla. Ookoo, hän tuo tullessaan.
Sää on mitä ihanin. Nollakakkonen ajaa pyörällä tuossa kivenheiton päässä. Oppi lopultakin ajamaan ilman apupyöriä. Meillä on selvästi kahta sarjaa tässä karkeamotoriikkapuolella. Ne lapset jotka ovat lähteneet kävelemään varhain, ovat oppineet pyöräilemään, uimaan ja luistelemaankin varhain. Nollakakkonen kuuluu tähän toiseen sarjaan, jonka tunnuslause on "ehtii sitä myöhemminkin ja silloin varman päälle". Herra käveli tuetta vuoden ja neljän kuukauden iässä, kun Ysiseiska puolestaan ryhtyi kaksijalkaiseksi kymmenkuisena. Niin ne ovat erilaisia, saman perheen lapset.
Toivottavasti aurinko paistaa huomennakin. Ysiseiska marssii partioparaatissa ja minä päivystän siellä polvienteippauspisteessä.
Grillausta ja sauna. Kevätlauantai. Kepeä mieli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Sit vaan annat kuusimetsän levätä ja tartut toiseen sanaan (Viitta? tai VEITSI?). Just laskin, että mun sanaehdokeistani on nyt mennyt seitsemän läpi ;).
Ja hassua, että mulla on aina ollut vahva fiilis, että juuri ne sä poimit, mitkä olet sitten poiminutkin.
Hienoa että pokkari lentää!
Kirsi
Lähetä kommentti