Neljä kk vapaata pudotusta

Työpäivä. Kahvi- ja bloggaustauon paikka.

Parin viikon päästä tämä työrupeama loppuu. Sitten on kirjoitusprojekteja sen verran että selviää taloudellisesti ihan kohtuuhyvin (oma mittapuu, en tiedä kuinka hyvin pätee yleisesti) neljästä kuuteen kuukautta.

Kohta tulee neljä kk täyteen vapaata pudotusta eli sitä kun sanouduin irti yhteiskunnan turvaverkosta also known as työttömyysturva. Aika hutera verkko se oli kaiken aikaa, melko koinsyömä, siis reikiä täysi ja verkon vartijat kirjavaa väkeä.

Tämä on lyhyt aika tarkastella mitään mutta silti. Eikös nykyisin mennä vähän niin kuin kvartaaleina muutenkin?

Tammikuu söi viime vuodelta jääneet pahan päivän varat. Ei niitä ollut silloin kuin about kuukauden työttömyyspäivärahan verran ja se oli tiedossakin että ne menevät. Eivät ne pahoja päiviä olleet mutta juuri niitä päiviä varten nuo muutamat sataset oli kerätty.

Laskut ovat ajan tasalla, velat ovat vähentyneet, hivenen, mutta kuitenkin. Jokunen hankinta on tehty, siis kodinkoneiden uusimista. Kuulostaa suorastaan ylelliseltä? No, vähän käytetty kuivuri, vähän käytetty liesi, uusi pesukone, uusi kiuas. Se mikä näissä hankinnoissa miellyttää on, että ne on maksettu kerralla.

Lupauksia tulevasta on paljon. Niiden varaan lasken vasta kun on mustaa valkoisella. Rikkaaksi ne minua eivät tee, mutta voivat taata säännöllisen toimeentulon toteutuessaan. Se on hyvä, vähän ekstraa on tietysti mukavaa jos sitä tulee.

Epätietoisuus ja epävarmuus ovat läsnä aina. Mutta tuttuja tunkeilijoitahan ne ovat. Melkein kavereiksi muuttuneet jo. Eivät ne sen enempää häiriköi kuin työttömyysturvattomuuden aikanakaan. Itse asiassa vähemmän.

Pipo kiristää oikeasti vähemmän.

Voin tehdä töitä ja kirjoittaa niin paljon kuin sielu sietää ja tarjolla on. Kukaan ei kysele eurojeni perään eikä vaadi lippulappuja nähtäväksi.

Voin puskea hiki hatussa hommia ja relata, tilanteen ja voinnin mukaan. Olon ei tarvitse olla tasalaatuista kun vähän ennalta miettii. Sopii minulle.

Näyttää sopivan perheellekin. Kukaan ei toistaiseksi tunnu kärsivän nälästä ja puutteesta, ei fyysisesti eikä kaiketi henkisestikään.

Ei siis toistaiseksi kaduta tuo irtiotto