Ei vapaayötä

Tämä alkaa mennä jo naurettavuuksiin.

Havahduin kyyneleet silmissä interventio-painajaisesta. Olin elellyt niin kuin tähän asti -kolme päivää työtöitä, kotiin aika väsyneenä, pitkä viikonloppu, kotitöitä ja kirjoittamista.

Sitten tulen kotiin ja täällä on koko perhe kotona plus lauma vieraita ihmisiä jotka ilmoittavat ryhtyvänsä tukiperheeksi meille koska olen niin poissaoleva äiti. Kaikki lapset käyttävät puheenvuoron siitä "kun sä oot niin väsynyt" "aina töissä" "me tarvitaan läsnäoleva äiti" jne. jne.

Se mihin heräsin oli Kasiysin kommentti joka kuului että "äiti, mä en jaksa elää ilman äitiä joka on paikalla ja jaksaa kuunnella"

Mjoo. Naurettavaa. Itsekin hihitin helpottuneena. Olen katsonut hiljattain ohjelman jossa huumeidenkäyttäjiä hoidetaan tuohon tyyliin, eli perhe yllättää ja patistaa tyypin hoitoon.

Mutta noita ei ole kiva katsella yöelokuvina, kun niiden hölmöyden tajuaa vasta herättyä!

Johannan kommentti Seronilista ja beetasalpaajista on mietityttänyt itseäkin. Kumpikin saattaa aiheuttaa painajaisia yksinäänkin. Minulla on molemmat. Painajaiset ovat harvinainen sivuvaikutus mutta minä olenkin aina ollut joka lääkkeen kanssa varsinainen haittavaikutusimuri. Eli siis ei uutta auringon alla.

Huoh.