keskiviikko 18. helmikuuta 2009

pikku erehdys, iso pahaolo

Meninpä töistä lähdettyä hakemaan uusitun reseptini ja sitten apteekkiin. Katseeni sattui Nutrilett-tuotteisiin. Vaikka olen puuskittain yrittänyt tiputtaa vyötärökertymiä, en ole noihin tuollaisiin seonnut.

Mutta kun lounas oli ollut pari hedelmää, olin vähän nälkäinen ja ajattelin että ookoo, otetaan tuollainen Nutrilett-pirtelö ja juodaan se metrossa matkalla lähikaupan kautta kotiin.

Sanoista tekoihin, valitsin vaniljanmakuisen juoman ja metrossa hörppäsin sen huoletta pillillä menemään. Ja nyt tulee se tosi tosi fiksu osuus. Vasta kun olin juoman juonut ja aika karseaksi havainnut pistin lukulasit päähän ja aloin katsoa tarkempia tietoja.

Yllätys oli melkoinen. En ollut ottanut Nutrilett-shakea vaan vähän samantapaisen tötsän siitä vierestä. Sepä vain oli kliininen ravintovalmiste joka oli tarkoitettu kroonisista haavaumista kärsiville potilaille ravintokäyttöön. Ehdottomasti lääkärin valvonnassa. Ja sellaisen minä olin huitaissut huiviini.
Kauppaan pääsin vielä ehjin jaloin mutta kotimatkalla olo oli aivan hirveä. Luulin että mahani räjähtäisi siihen paikkaan. Hyvä kun tolpillani pysyin kasseineni. Kotona, no säästän teidät räjähtäviltä yksityiskohdilta ja totean vain että kohtauksen päätteeksi valahdin täysin nuudelina sängylle ja nukuin kuin kuollut kaksi ja puoli tuntia. Havahduin miehen ravisteluun, että joko jaksaisit jotain syödä. Pistelin hiiren annoksen ruokaa ja varovasti mehua. Olo koheni ja uskalsin jopa maistaa lasten tekemää laskiaispullaa.
En enää ikinä sotke käsiäni apteekin ravintotuotteisiin. Onneksi ei sentään mitään laksatiivia ollut. Ja ipecacia, tuota syömishäröilijöiden luottoystävää, ei varmaan onneksi suomessa myydä.

Että tämmöistä tänään. Päätä en siis nollannut mutta vatsa sai perusteellisen tyhjennyksen.

5 kommenttia:

TIPILIININ SIRKUTUKSET kirjoitti...

Moiks, ei onnannu se huutonetin juttu. Kone ilmotti ettei se tunnista sellaista juttua eli joku oli sit mua nopeampi.

Kai se niin menee jot en saa vanhoja enkä näköjään ees tulevia. Yhden kappaleen ostin
viimekesänä mökiltä ja sit huomasin jot ei ollut sun kirjottama. Siellä on iso s-market
ja hein hyllyllä oli yks kappale. Riemastuin niin jotta ostin enenkuin tarkastin kenen oli
tekemä.

Pitäskö sua alkaa vahtimaan. Pistät suuhus mitä sattuu ja sit tarkistat vasta jälkikäteen.
Älä vaan missään muualla ko voip olla mitä vaan. Noihin apteekin tuotteisiin ei ehkä sentään kuole.

Anonyymi kirjoitti...

hei.juuri tälläistä blogia olen hakenut.ikäisilleni.tv. www.pippurin blogg.se
suomeksi.

Arkienkeli kirjoitti...

Siis Reine, oletko sä mrs Bean vai mikä? Pahoittelut ikävästä olosta mutta anteeksi vain mua vähän naurattikin, ei sun tuskas vaan se toinen.

Reine kirjoitti...

Älä Kupla suotta pyytele anteeksi - arvaa ollaanko hihitelty tätä perheen kanssa! Onhan tuo jälkeenpäin ajatellen aika hupaisaa.

Joo, kävin googlettamassa tuon hörppimäni makuuhaavapotilaiden ravintoliuoksen. Ei siinä mitään vaarallista, kaikkea vain aika tujusti.

Vieläkin siunaan ettei se ollut jotain ummetuslääkettä tai oksetussiirappia..

Anonyymi kirjoitti...

Herranjestas! Toivottavasti se kauhulitku maistui edes hyvälle... pysyttele sinä kamu vaan perunassa ja pihvissä ja jätä apteekin litkut muille. Terveempää loppuviikkoa toivottelee Alohomora