...on käynnistynyt siivoten ja pokkarin parissa (Onnenkirje, Sara Storm, tykkäsin kovasti!). Olisi ikään kuin tarkoitus lähteä mäenlaskuun koko perheen voimin, tiedä sitten milloin tämä ryhmärämä pääsee liikkeelle.
Nollakakkonen luopui pitkistä kutreistaan. Talossa on nyt siisti lyhyttukkainen nuorimies jolle tuntui ikääkin tulevan lisää sen verran että alan pikkuhiljaa uskoa että kyllä, kouluun se menee syksyllä. Isoveli piti kiharansa ja mikäpä siinä. Kun harjaaminen sujuu ilman parkua.
Yleensä minulla jää ,häpeällistä kyllä, hesari lukematta, siis se paperisellainen. Mies kahmii sen itselleen aina ekana ja sitten päivän hommat vievät mennessään. Verkkoversiota lueksin päivän mittaan kyllä. Mutta sunnuntaina varaan aikaa HS:lle. Artikkeli mielenterveyden murtumisesta sairaan näkökulmasta ravisteli - ja Annamari Sipilän alfauros-kolumni oli hauska ja osuva vaikka veikkaanpa että siitä yksi ja toinen älähtääkin.
Tämä oli niitä harvoja päiviä kun löysin tutun nimen kuolinilmoituksista. Nuoruudenkaverin äiti, kiltti ja mukava yksinhuoltajamamma jolle pystyi puhumaan niitäkin mitä ei omalle äidille ikinä. Rest in peace, Oili!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mielenkiintoinen tuo otsikko ja miten itse postaus siitä sitten lähtee.. =) En ihan tavoita ideaa, mutta..
Sunnuntai muuten menee yleensä ajelehtien, tekee niitä ja näitä ja rästihommia ja yleensä vain pyörii itsensä ympärillä..
No heh, Tipu, ei ihme. Katsos kun huolimaton vaihtoi kesken kaiken otsikon. Alkuperäinen oli Sunnuntai.
Lähetä kommentti