Puuduttava päivä, kahden firman laskuja kasapäin ja kun luulee saavansa paremmalle puolelle niin eikö joku rätkäytä niitä lisää...
Menisin niin mielelläni vain kaupan kautta kotiin mutta tänään tulee poliisi koululle juttelemaan noista väärinkäytöksistä. Ysiseiska soitti ja pyysi minut koululle mukaan. Tiesin että tuo tulee yllättäen jossain vaiheessa mutta oliko sen pakko olla juuri tänään.
Ei pitäisi valittaa - huono omatunto siitä että känisen nyt kun asiat alkavat lopultakin hoitua. Eilen vain olisi ollut aikaa ja energiaa vaikka viiteen palaveriin virkavallan tai koulutoimen kanssa. Tänään en kaipaa muuta kuin liikuntaa ja lepoa. Tässä järjestyksessä. Aivot ovat ihan riittävän puudukkeessa ilman tahdikasta kannanottoa koululaismafiaa vastaan.
Luulen että kotimatkalla psyykkaan itseni olemaan kiitollinen. Piti vain saada purnata, edes vähän.
Niin, piti blogata siitä jatkosta mitä seurasi vitosmafian taholta. Tekivät reissun Heurekaan ja paluumatkan loppu otettiin metrolla; samaan vaunuun sattuivat sitten meidän tytötkin, vm 89 ja 95. Yksi Ysiseiskan kiusaajista aloitti sen saman suunsoiton mitä on ollut jatkuvasti, eikä ollut moksiskaan vaikka tytötkin sanoivat että lopeta. Homma ei loppunut ennen kuin tytär89 meni sanomaan opettajalle että hei ootsä Ysiseiskan ope, voisit sä puuttua tuohon S:n käytökseen...
ja ope huomasi ja puuttui ja samana iltana Ysiseiska törmäsi S:ään luistinradalla. S sanoi että arvasinhan mä että koko sun perheesi on vasikoita (!!!)
Eikä tämä vielä tähän loppunut. Ehkä joku ihmettelee miksi me halusimme Nollakakkosen edelleen tuohon kouluun. No, matka on yksi, sijainti toinen, työrauha kolmas. Ja kun meillä on kolme hyvää kokemusta ja yksi huono niin luotimme siihen että eri lapsi, eri luokka, eri oppilaat.
Vaan mitä tapahtui 4.2 kun Nollakakkonen meni isin kanssa ilmoittautumaan?
Puhelu mieheltä:
"Hei osaat sä selittää mistä on kyse kun rehtori tuli kysymään multa että oletteko nyt varmoja että haluatte tämänkin lapsen tähän kouluun kun teillä on koulun kanssa niin paljon kasvatuksellisia näkemyseroja?"
Ensimmäinen reaktio oli tietysti että mitvit???
Niin. Minä en kuulemma luota opettajiin ja heidän arvostelukykyynsä enkä suvaitse että lapseni jätetään jälkkään. Tosiasiassa minä olen sitä mieltä että jos luokan tilanne on noinkin kaoottinen, niin opettajakin voi erehtyä. Jälki-istunnoissa, niitä on Ysiseiskalla ollut murheellisen paljon nyt syksyllä, mutta vain kaksi olen kyseenalaistanut. Ja ne on opettajan kanssa selvitetty.
Nyt tämä sitten vaikuttaa Nollakakkosen kouluunpääsyynkin näköjään. Kun me emme ole koulupiirissä vakituisesti - rajat menevät tosi hassusti kartalla - niin ulkopuolella olevat voidaan valita.
Toisaalta ehkä on parempi ettei Nollakakkonen menekään tuohon kouluun. S oli nähnyt hänen ilmoittautumisensa ja kiljaissut että "ei voi olla totta, taas yksi T:n perheen jäsen. Varmaan sekin on vasikka.."
...No niin. Kannatti sittenkin kirjoittaa tämä purkaus. Nyt olen nääs täysin motivoitunut menemään sinne koululle tänään...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Voi elämä. Ei voi muuta sanoa kuin jaksamista sinulle ja ysiseiskalle ja koko teidän porukalle. Eikö ne tosiaan saa sille yhdelle taukille kuria? Ja täytyy ihmetellä rehtorin kummallista kommenttia myös. Voimia, t. Alohomora
Voimia! Voimia tämäniltaiseen. Voimia myös selvittäessänne tälle yläkoulun rehtorille tilanteen oikean laidan. Myöskään minä en pitänyt miehellesi soittaneen rehtorin asenteesta. Se ei vaikuttanut kovinkaan asialliselta.
En ehdi nyt kirjautua, siksi tällainen allekirjoitus. Celia
Niinpä. Aina on näitä jotka katsovat oikeudekseen venyttää ja ylittää lain ja hyvän käytöksen rajoja ja auta armias jos joku, joka tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, mikä on oikein ja mitä väärin, kehtaa tulla sanomaan päin naamaa tai kertoa aikuisille mitä joku tekee. Vasikkahan siitä tulee, joka lakia puolustaa, haluaa käydä koulunsa loppuun, ja vasikka on hänen vanhempansa, joka ottaa yhteyttä opettajaan tai virkavaltaan..
S:n vanhemmat eivät luonnollisestikaan ota kantaa, ole paikalla selvittämässä tilannetta tai ovat sitä mieltä, että "ei meidän lapsi ole mitään tehnyt"..
Yleensä ne vanhemmat, keiden läsnäoloa eniten tarvittaisiin, loistavat poissaolollaan ja näin antavat selkeän viestin siitä, että eivät todellakaan välitä lastensa edesottamuksista.
Muistan kuinka kerran istuin pubissa Fennica-korttelissa (muistaakseni) ja siihen pöllähti alaikäinen poika pelaamaan rahapelejä. Seurasin jännityksellä miten tilanne kehittyisi, tiskin takana oli nuori tyttö ja epäilin, että tämä ei uskalla puuttua asiaan, nuoret ovat aika epävarmoja tässä suhteessa.
Yllätyin: hän tuli pojan luokse sanoen että alaikäisiltä on rahapelien pelaaminen kielletty. Poika tietysti selittämään että isä oli jossain lähettyvillä ja hän voi hakea tämän paikalle. Tyttö sanoi että ei alaikäinen silti voi pelata rahapelejä. Poika lähti tuohtuneena ja palasi isukin kanssa, joka alkoi sättimään tyttöä siitä että hänen poikaansa ei kielletä pelaamasta kun hän on kuitenkin paikalla tarvittaessa valvomassa. Tyttö vetosi lakiin ja asetuksiin, käyttäytyi asiallisesti ja korottamatta ääntään, mutta pysyi tiukkana. Isä sen sijaan näytti pojalleen mallia miten "kypsät aikuiset" hoitavat asian: huutamalla, haistattelemalla ja vaatimalla pojalle oikeuksia jotka selvästi on laissa kielletty.
Lopulta he poistuivat paikalta luvaten vielä että asia ei jäisi tähän..
Mietin mielessäni, että ei ihme jos lapset kuvittelevat heidän saavan tehdä mitä tahansa, kun oma isukki näin kerran lupaa, ja opettaa että lakia saa yrittää kiertää ja vastuuta ei tarvitse kantaa.
Nostin myös hattua mielessäni tälle tytölle, jolla oli kanttia puuttua asiaan ja pysyä asiallisena. Taisinpa jopa käydä kiittämässä häntä ennen kuin poistuin kyseisestä ravitsemusliikkeestä.. =)
Pure niitä.
Palaan ajassa 90-luvulle,pieneen kylään pohjoisessa.Tyttäret ala-asteella < minä siellä töissä). Vanhemman tytön luokassa oli ollut kolme tyttöä, sitten tuli neljäs ja kiusaaminen alkoi. Tulivat kotioville, kävivät käsiksi. Rehtori yritti selvittää, mutta opettaja oli puolueellinen ja tyttöjen vanhemmat sitä mieltä, että "mitä ihmettä meitä tänne on kutsuttu, ei meillä tai tyttärellämme ole ongelmia..." Koko perhe leimattiin kylillä, kuiskittiin, puhuttiin pahaa selän takana. Yläasteella rauhoittui, kun tuli lisää tyttöjä... Se neljäs aikuisena tunnusti olleensa kade, kun meidän perhe piti niin tiiviisti yhtä!
Hieman myöhemmin kuntakeskuksen lukiossa toinen poika taisteli epäoikeudenmukaista opettajaa vastaan. Siihen taisteluun puutuin, nousin opettajan arvovaltaa vastaan. Minut haukuttiin, leimattiin yhteistyökyvyttömäksi, opettajat suhtautuivat nuivasti. Vanhin poika oli jo kirjoittanut ylioppilaaksi ja silloin päätin, ettei tähän kouluun tytöt tule. Oli hyvä päätös!
Ehkä S kadehtii teidän lasten perheyhteyttä, vanhempien välittämistä, rajoja.... Tekee ja sanoo ilkeästi, jos on tottunut, että saa siten yliotteen (=valtaa) toisista. Ehkä kotonakin hallitsee perhettä. Ja samalla sisällä on suru, turvattomuus.
Taisin jossain jo sanoa, että koulu(kin) on johtajansa näköinen.
Sori, tuli pitkä sepustus. Tiedä, käykö pointti ilmi! Ainakin se käy, että vuosienkin jälkeen äidin tuska lapsen kokemuksista
nousee pintaan...
Tsemppiä ja voimia teille. Jos vain jaksatte, nostakaa pää pystyyn, puhukaa rauhallisesti, tukekaa lapsiakin siihen.
Hihhhih, Peikko sen sanoi!!!!!
Lähetä kommentti