Räjähdys

Miesversio:

Minä aloin eilen rähjätä ihan tyhjästä. Halusin että kaikki menee täällä minun pillini mukaan. Pilasin saunaillan ja muutenkin loppuillan lapsilta. Kas kun kukaan ei voi hyvin jos minä en pidä päätäni kiinni tietyistä asioista. En halua kuulla kenenkään toisen näkemyksiä vaan kaiken pitää mennä just minun mieleni mukaan. Muuten järjestän kohtauksen. Kun muutenkin kerran tykkään riitelemisestä. Kun mulla on tarve riidellä. Jos minä olisin hiljaa eikä meillä olisi riitoja niin kaikki voisivat hyvin. Ihan sama mitä tapahtuu, miltä tuntuu. Kaikkea ei tarvitse, ei voi eikä saa tuoda julki, siltikään vaikka ne asiat koskisivat muita ihmisiä.

Ihan kohtuullinen väittämä eikö totta?

Pakkanen muuttui myrskyksi. Saa nähdä kuka jää henkiin Kahta elämisen mallia, kahta näkökulmaa, kompromisseja tähän huusholliin ei tunnu mahtuvan, ei mitenkään. Jos joku tahtoo toisin kuin Se joka asioista haluaisi päättää, se on aina pois siltä toiselta. Vastaan tuleminen on kauhistus. Se nyt ei vain käy. On olemassa yksi oikea malli jonka Yksi Ihminen määrittelee ja kaikki muut pitää yrittää muovata siihen malliin. Vaikka sitten väkisin. Ei ole esimerkiksi vihaisia lapsia, on vain väsyneitä. Vihahan on ruma tunne. Ei sellaista saa olla.

Minä olen kutistanut itseäni minkä olen voinut viime vuodet. Kun en ole mahtunut muottiin ja se on alkanut sattua olen juonut lasin viiniä, jos sitä talossa on ollut - tai syönyt diapamin. Niitä mulla on reseptilääkkeinä, jännitykseen. Ei tule olemaan kauan. Luulen että olen jo lievästi riippuvainen. Parasta siis repiä itsensä irti bentsoista ennen kuin käy huonosti.

Minä en raunioita mieltäni mahtuakseni toisen tekemään muottiin. Ikinä. Enää. Lapset ovat minun vastuullani. Toisen kasvu on hänen vastuullaan.

Pikkuisen pureskeltavaa.