Synttärisankari sai toiveaamiaisensa, ruisleipää ja savulohilevitettä. Sitten muu perhe lähti liikkelle. Nollakakkonenkin meni iskän kyydillä, mukanaan luistimet ja kypärä.
Onko nyt oikeasti perjantai? Olen ihan pihalla näiden viikonloppujen ja pyhien keskellä. Päätin siis tarttua yhteen pakkopullahommaan nyt. Tässä vaiheessa olen kurkkuani myöten täynnä pokkaria jota kirjoitan, mutta teen tämän mielelläni ennen kuin kirjoitan jutun ihan loppuun. Eli siis alusta liikkeelle, läpilukemista, muotoilua ja sanojen lisäämistä silloin kun se on tarpeen. Yleensä on. Normipituus ahdistaa taas. Kun olisi tarve sanoa paljon sanomalla vähän.
No, tuossa tulee tarkistettua sitten epäjohdonmukaisuudetkin. Siis jos sankarilla olikin alussa ruskeat silmät ja lopussa vihreät niin voi tehdä sen lopullisen päätöksen. Ja adjektiivien toisto, helmasyntini, tulee huomattua tällä kierroksella. Uudenkuun tyttäret osoitti että on hyvä olla itse tässä kohtaa huolellinen.
Voi kun se ei maistuisi niin puulta...no, onneksi voin hypellä tekemään välillä muuta. Vaikkapa viemään pursuavan lehtikassin keräyspisteeseen. Sinne Helppo elämä -talon viereen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kyllä se siitä, kun pääset työn syrjästä kiinni. Oikolukemalla omaa tekstiään pääseekin aika usein takaisin kirjoittamisen rytmiin.
Minulla puolestaan on pari kyntämätöntä peltoa - lapsen huoneen rojuläjä ja alakerran muuttolaatikot! Helpommalla pääsisin, kun kantaisin kaikki kaatopaikalle. :P Pakkopullan kirjoittaminenkin kiehtoo nyt enemmän kuin siivoaminen. Yritän kuitenkin olla kurinalainen. ;D
Lähetä kommentti