Näinköhän se sitten iski, kevättalven flunssa? Minä jo luulin ettei se meidän perhettä saa kiinni ollenkaan, mutta kyllä nenänielun tuntemukset kertovat tässä vaiheessa muuta. Kele!
Kääntymässä kotona. Nollakakkonen piti hakea ja kohta suuntaan Ysiseiskan vanhempainiltaan. Huomenna sitten yläasteelle tapaamaan 95n aineopettajia. Ei vapaapäiväongelmia.
Päivällä pitäisi laittaa partion vanhempainyhdistyksen kirjanpitomappia kronologiseen järjestykseen tilinpäätöstä varten ja mielellään alkaa miettiä sitä toukokuun Mystiikkaakin jo. Helmikuu on lyhyt kuukausi johon mahtuu monta työpäivää ja deadline pokkarille on 15.3.
Olisihan tuolla kirjoituskilpailua ja vaikka mitä, nettiä kun selasin. Nyt en taida pystyä kykenemään. Jos yritän jotain suunnitella niin tulee taas se iso pyyhekumi ja pakottaa pysymään nykyhetkessä. Mieli on tahtoa viisaampi ja estää ylikuormittamasta flunssautuvaa päätä.
Hetken vielä istuksin ja teen uutta tuttavuutta Sonja oon kanssa. Sitten matkaan, hopi hopi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
En hämmästynyt minäkään. Niin paatuneeksi tässä tulee kun elää ja näkee...
Idearikasta viikonjatkoa sulle! (MIKÄ KIRJOITUSKILPAILU?)
Kuplis
Lähetä kommentti