Kävi isovanhemmat ja kävi kummit. Siis Ysivitosen.
Laitoin hihat heilumaan aamubloggauksen jälkeen ja tarjolla oli kinkkupiirakkaa, lihariisipasteijoita (valmiista taikinalevyistä) vaniljarahkapullia ja sitä aprikoosijäädykettä. Aika mukavasti pöytä puhdistui herkuista.
Mistä tulikin mieleeni - jos teillä on jotkut kutsut/juhlat viikonloppuna niin miten järjestätte normaalit syömiset? Meillä tämä on ikuisuusongelma - minä ja osa lapsista napsimme mahamme täyteen kokkausvaiheessa (lämmin voileipä pasteijatäyttestä tms) mutta sitten on mm. mies joka kymmenen minuuttia sitten kysyi minulta että mitäs me tänään syödään...herrajumala. Naisten pitäisi olla moniajon mestareita mutta minä en ole oppinut tähän mennessä sitä miten pidetään arkea pyörimässä juhlan taustalla, siis ainakaan muonitusarkea. Kun olen aamupäivän laitellut tarjottavia ja iltapäivän häärinyt emäntänä niin pää ei kerta kaikkiaan käänny normaalille perheenäiti-vaihteelle. Jo pelkästään se milloin se päivän ateria pitäisi syödä on hakusessa.
Kallistuisin itse tukevamman iltapalan kantille - eli jos joku haluaa vielä tänään perunaa ja kastiketta niin saa kyllä tehdä itse...
Vastaanotto meni mukavasti sinänsä, suunniteltiin siinä tulevien häiden suunnitteluakin (vasta 2011 kesällä sitten kuitenkin ja hyvä niin...). Sormuskaupat nuoripari oli tehnyt häämessuilla - rautasormukset, jotain traditionaalista käsityötä. Odotan innolla että pääsen näkemään. Vihkipappeja on tulevan sulhasen suvun puolelta useampikin tarjolla. Helmikuussa olisi tarkoitus järjestää kihlajaiset täällä meillä. Käytännössä kyseessä on "vanhempainilta"koska kummankaan biologiset vanhemmat eivät elä yhdessä (minä ja morsiamen isä emme koskaan edes asuneet saman katon alla...).
Ollaan luvattu isännöidä nämä juhlat, päivämäärä päättämättä vielä. Muuta kuin että helmikuussa joku viikonloppu.
Synttärisankari sai isovanhemmilta oikein kauniit korvakorut ja kaulariipuksen (???mistä nyt tuulee) oma lahjani elikkä tyttären toivoma nuottikirja ei ole vielä tullut - pitää varmaan mennä piuhoja pitkin bookplussaan. Toinen isoista siskoista osti kauniin talvitakin pikkusiskolle ja kummien lahjan vuoro on kuulemma tulevana viikonloppuna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Mä ainakaan mikään moniajon mestari ole. Hyvä kun saan vieraille tarjoiltavat. Jos meillä on kahvikekkerit, minä huolehdin ruokapuolesta eli leipomisesta. Mies taas huolehtii, että ruokavierailla on sapuskat lautasella. Siinä vain ei ehdi laittaa omalle porukalle ruokaa eikä vieraiden lähdettyä usein edes jaksakaan. Hyvä kun saa raivattua pöydän ja heitettyä astiat pesukoneeseen. :)
Olisko käyttökelpoinen ajatus, että se jolla on oikea nälkä, riipii sitten jääkaapista itselleen mitä parhaaksi näkee? Ei kai aikuinen ihminen kuole nälkään jääkaapin eteen?
Toinen vaihtoehto on, että tekee jotain pakkaseen valmiiksi, ja sieltä voi ottaa ja lämmittää äkkiä, joko emännän tai nälkäisen toimesta vaientamaan nälkä(inen)..
Minen tiedä muuta, kun meillä noita kekkeruuseja ei ole pahemmin vietetty..
meilläkään ei ole kunnon ruokaa juhlapäivinä. Lounaaksi Mies hakee Mäkkäristä jotakin, koska minä en kykene muuhun kuin juhlien valmistamiseen. Illalla syödään "jätteitä" juhlista.
piiu
Meillä plikan häät meni niin jotta ykskerta vaan huomasin jotta vasemmassa nimetömäsä oliki kaks sormusta.
Päivää en tiedä vieläkään ja on jo eronnutkin.
Poika taas meni sillälailla jot muutama päivä vihkimisen jälkeen soitti ja sanoi jotta ilmoitusluontoista asiaa. Ollaan menty naimisiin kun 10 vuotta yhdessäoloa tuli täyteen.
Tarjosi sentään hääkahveet. Plikka ei niitäkään.
Miullakin oli aikoinaan ihan pikkuiset ja kotona kahvihetki.
Saa si nähä mitä plikan plikat aikanaan tekevät.
Huah, juu toi ruokapuol on ain ikkuisuusonkelma. Mulla valmisruokaa nykyisin kaapissa varuiks.
Pirrelö
Hohhoijaa... tuo kommentti "mitä ruokaa tänään", tai "mitä me syödään tänään" tuntuu putoavan miesväen suusta kuin kuola Palvovin koirilta heti, kun emo näyttäytyy ovella. Ainakin minä kuulen sen joka päivä tullessani töistä.
Mies ei onneksi usein sorry samaan... varmaan siksi, koska tulee usein kotiin ennen minua, ja alkaa itse kokata pöperöä pojille. Yleensä ikuhelppoa "broilerinsuikaleita tai jauhelihaa, ja riisiä mikrossa keittyneenä siinä sivussa". (Tähän väliin pienoinen Tupper-vinkki, jonka konsulentti jakoi kutsuilla eilen:kulhoon, johon saa kevyen kannen päälle, mittaat x dl kuivaa riisiä ja 2x vettä...ja sitten kulho kansineen mikroon 10 minuutiksi. Ei pala pohjaan, ei tartte vahtia.. Vielä parin minuutin jälkivetäytyminen ... ja se on siinä! ). Siksi kai broilerinfileen mainekin on meillä jo romahtanut "arkiruokaa" -kategoriaan, mikä on sääli.
Mutta, aiheeseen juhlapäivän ruoka illalla: Itse juhlaruokaa vain, mitä jäljelle on jäänyt; sitä meilläkin harrastetaan. Juhlien jälkeen muutenkin tottavie on niin paljon muuta "jälkipyykkiä", kuten koko astiaston pesetys, pöytäliinojen yms koristelun keräily ja kaappiin-pakkaus, ettei siinä tottavie muuta ehdi ajatellakaan.
Lähetä kommentti