Viimeinen luku

Pokkarin viimeinen luku tekeillä. Pidän siitä mitä olen kirjoittanut; toisaalta pelkään että teksti on taas liian jotain.
Rakkautta tästä ei puutu. Fyysistä väkivaltaa ei kukaan tee kenellekään. Loppuratkaisusta tulee onnellinen. Peruspalikat siis kasassa. Ehkä minä taas hermoilen turhaan.

Eilen syötiin Big Mac -klooneja jotka mies oli tehnyt. Löysi netistä ohjeen. Kyllä ne aika originaaleilta maistuivat. En vain ole ikiaikoihin syönyt kerroshampurilaista ja loppuillan olo oli pahempi kuin ähky.

Täksi päiväksi hän on ostanut broileria. Ja hirmuisen määrän salaattia.Vaikenee kuin muuri siitä mitä meinaa tehdä. Kentucky Fried Chicken???

No, minulle sopii nyt oikein hyvin että joku toinen kokkaa.

Ysivitonen aloittaa uudet tanssitunnit maanantaina. Siis edellisten lisäksi. Totesi syksyn mittaan että kerta viikossa on liian vähän. Kai se onkin, yhdeksän vuotta tanssineelle, kun parhaina aikoina treenasi jotain viisi kertaa viikossa. Syytä olisi saada siis tekstiä aikaiseksi.

Ei silti. En panikoi. Ensi viikolla pitäisi kuulua puoli-ihmispaikastakin jotain joten kuun vaihteessa tulisi kai jonkinnäköinen tilipussikin (joo, tuohon meinasi tulla kuukauden typo, ihan ensiksi siinä luki pilitussi).