Luvussa parhaillaan John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa
Kirja on Ysivitosella lainassa kaveriltaan. Minä tiedän etukäteen loppuratkaisun, joka on järkyttävä. Se on varmaan jonkun mielestä tyhmää - kuin avata joululahja ennen joulua - mutta tämän aiheen kanssa haluan olla henkisesti varautunut Holokaustitarinoihin kun liittyy sekin että ei voi edes syyttää kirjoittajan mielikuvitusta. Shmuel ja Bruno olisivat yhtä hyvin voineet olla totta.
Jos pää kestää Auschwitz-aiheisia tarinoita, uskallan suositella. Tarina on kerrottu taitaen; historian tunteva lukija tietää enemmän kuin yhdeksänvuotias Bruno siitä mitä ympärillä tapahtuu.
Teki vaikutuksen sekä äitiin että tyttäreen, joka on käynyt historiassa näitä tapahtumia koulussa tänä vuonna. Oman aikamme Anne Frank-kirjaksi tätä joku kriitikko nimittikin. Tietysti Poika on fiktiota ja Annen tarina oli faktaa, mutta vertaus osuu silti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ajanjakso, jolloin tutustuin holokaustiin sekä faktan että fiktion keinoin (kirjat, elokuvat, dokumentit) on tuoreesti mielessäni, vaikka siitä on aikaa. Perehdyin aihepiiriin niin tiiviisti, että sitten piti ottaa etäisyyttä aiheeseen. John Boynen kirja on niin tuore, että olen ainoastaan lukenut kirja-arvostelun. Pistänkin tämän korvan taakse, en kirjaa, mutta tiedon kirjasta. :)
Haastoin sinut. Ajattelin, että se sopisi hyvin sinulle. :)
Minä myönnän suosiolla etten pysty lukemaan.
En pysty katsomaan Shindlerin listaakaan.
Celia, kun pääsen pokkarista eroon, tartun haasteeseen. Vaikutti ihan mielenkiintoiselta.
Satu, noin yleisesti ottaen, minä olen opetellut suojautumaan tältä aiheelta myös. Schindlerin listan katson jos se tvstä tulee, palasittain. Iso leirijakso jää yleensä välistä. Syy miksi katson sen on se että se auttaa pitämään yllä uskoa että kyllä yksikin ihminen voi tehdä jotain. Ja toisaalta, tällainen olematon kristitty löytää sieltä yhden niistä Raamatun kohdista joita sattuu arvostamaan. Eli kun autat, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee. Viimeinen mitä Oskar Schindler halusi oli mainetta ja kiitosta hyväntekijänä. Eikä se ollut vain turvallisuuskysymys vaan luonteenpiirre. Mies otti isompiakin riskejä kuin privaatit kiitokset.
Juu ja tämän anonyymin vuodatuksen kirjoitin siis minä...melkein muistin kirjautuakin ennen sitä
Lähetä kommentti