Tammikuun Mystiikka-pokkarin vapaakappaleet tulivat. Kolmiopokkareiden ulkoasu on uudistunut, hyvä sinänsä. Näkyvät paremmin hyllyssä, tod.näk.
Tämän mystiikan nimi on siis Peilin läpi ja sen virallinen ilmestymispäivä on 15.1. Sama kuin tuon Timantin deadline. Aamulla olen silittänyt pyykkiä ja katsonut jakson Aavekuiskaajaa ja toisen sitä uutta todistajansuojeluohjelmaa.
Enpä taida ryhtyä viimeksi mainitun katsojaksi. Pitkäpiimäistä ja silppuista, murhien ja synkistelyn sekaan väkisin väännettyjä vitsejä ja "ironiaa"päähenkilön yksityiselämän kiemuroista. Joskus se toimii joskus ei, tässä IMO ei
Joskus näitä tapaa kirjajännäreissä, sellaisissa joissa periaatteessa on hyvä tarina mutta ilmeisesti juuri samoista syistä, joiden kanssa itse kipuilen, eli normipituussyistä, tekstiä on täytetty töhnäisellä ihmissuhdesotkulla ja replikoinnista näkee että tuo toimisi teeveessä mutta ei kirjoitetussa tekstissä.
Plarasin Peilin läpi -pokkarin. Tämä on taas niitä versioita joihin en itse ole keksinyt otsikoita. No, nyt siellä on sitten Peilin vankia, katsetta peilissä, peilin käskyä, jne. No, ei varmaan epäilystäkään mikä esine on tarinan keskipisteenä.
Plarannut aamupäivällä myös tuota uutta käsikirjoitusta ja reippaasti täytettä kaipaisivat kaksi viimeistä lukua. Tarinan huipennus on se tokavika ja loppukooste ja nykyhetken kauneus viimeinen luku. Ei tekisi mieli ynnätä pätkääkään. En keksi mitään millä saisin tekstistä oleellisesti paremman kuin se nyt on.
Ja toivottavasti kukaan ei nyt käsittänyt tätä niin että vähän toi luulee olevansa hyvä, ettei muka voi parantaa tekstiään. AINA voi parantaa, mutta joskus vähemmän on enemmän. Sitä minä vain.
Mutta ei auta. Hetkeksi vielä raudan kimppuun ja sitten työstämään tuota lukua
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kiitokset vinkistä, täytyykin 15.1 katsastella kaupan lehtihyllyjä ja uutta pokkariasi. Tuli vaan tuosta mieleen kun kirjoitit otsikoista, että miten vaikeata otsikkoa on keksiä? Keksitkö sen jo ennen kuin aloitat kirjoittamaan, sen aikana vai lopuksi? Kuinka usein toimitus sitten keksiikin tarinalle aivan uuden otsikon? Ja tuosta käsikirjoituksesta sen verran (ja tämä tulee nyt ihmiseltä joka ei kirjoita fiktiota eikä oikeastaan tiedä sen kirjoittamisesta juurikaan mitään), että joskus jos liikaa alkaa viilaamaan voi varmasti aiheuttaa enemmän hyötyä kuin haittaa. Eli jos itsestäsi tuntuu siltä, että siinä se on, niin eiköhän se sitten ole siinä. Vai mitä? Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa että luulee olevansa niin hyvä ettei parantamista ole. Kai vain tulee se piste vastaan, että mitään ei voi enää muuttaa, poistaa tai lisätä - toisin sanoen parantaa. Mihin muuten tuota käsikirjoitusta työstät, onko se sama millä hait sinne Gummeruksen kirjailijakouluun? Jos nyt muistan oikein kun siitä joskus aikaisemmin kirjoitit, niin aihe ainakin vaikutti mielenkiintoiselta.
Öisin terveisin,
Marina
Lähetä kommentti