Nukuin päiväni pois!

Ihan käsittämätöntä. Pääkipu senkun paheni oksettavan pahaksi (migreeni, epätyypillinen, triggerinä jännityspäänsärky) ja kun talossa ei ollut mitään roppia millä oloa helpottaa niin piti ottaa vastaan se mikä tuleman piti. Jossain vaiheessa uni voitti ja nukuin kodin sydämessä eli olkkarissa kaiken keskellä. Heräsin about neljän maissa ja voimat olivat palanneet.

Puujumala pakkasella pysyttelee sitkeästi talossa. Ystävien seura karkotti sen uudenvuoden aatoksi mutta se palasi saman tien kun ovi sulkeutui poistuneiden perässä.

Mies ei puhu.Vastaa jos kysytään mutta noin muuten pysyy hiljaa paitsi kun ärähtelee pojille metelistä ja sotkusta. No. Nyt siedän taas kun fysiikka kestää. Jatkakoon tuota vaikka pääsiäiseen prkle!

Miehen piti tuoda perunoita tullessaan. Ei muistanut. Ilmoitin että possupata tulee sitten riisivihannespetillä, yritä elää sen tiedon kanssa. Ei se mitään, kuulemma.

Tiedän että Nollakakkonen ulvahtaa niistä vihanneksista, mutta kaivelkoon riisin niiden seasta.. Shit happens. Minä en perunaksi muutu. Ja itse olen ihan vain iloinen jostain muusta lisukkeesta, vaihteeksi.

Illaksi on kirjoja joita lukea, juttuja joita kirjoitella, isoäidinneliöitä joita virkata (tulossa huivi, maanläheisistä väreistä) ja ajatuksia joita ajatella. Perjantai on yleensä kulunut punaviinin ja parisuhteen hoidon merkeissä. No, sitä punaviiniä on kulunut pyhinä enempi kuin itsekään (ajatuksesta) tykkään, jos tästä tuli tipaton tammikuu niin hyvää se vain tekee. Päälle, vyötärölle...parisuhteelle?