Minusta on aika vähän kuvia. Tämä on detalji viime huhtikuun muotinäytös-kuvista. Kamera ja minä emme rakasta toisiamme mutta vuosi on alussa, blogi on alussa ja olkoon yksi aluista se että katson elämää rohkeasti silmiin, myös omaa vanhenevaa pärstävärkkiäni.
En pelkää vanhenemista. Toki suututtaa kun kone ei kestä - vaikkapa valvomista, surutonta ruualla nautiskelua, juomista, silloin kun siltä tuntuu. Niin, ja harmaat värjään piiloon. Yleensä punaiseksi, lilanpunaiseksi tai jotenkin muuten kirjaviksi.
Ilme kuvassa on korostetun veemäinen varmaankin. Että ylipäätään kestän olla kameran edessä on vähän liioiteltava
Tämä otos tuo mieleen yhden voimalauseistani, joka on
"Sometimes being the bitch is all that a woman has" (Stephen Kingin Dolores Claibornesta siepattu)
5 kommenttia:
Onnea uudelle blogille. Yllättävää tuo kuvasi, jotenkin olin ajatellut sinut vaaleahiuksiseksi (vaikka luinkin noista värjäilyistä -mielikuvat vaan ovat niin voimakkaat)
Niinhän ne menevät. Mietin, miltä näyttää SusuPetal minun silmiini. Mieleen nousee hoikka, vaalea, vähän Suvi-Anne Siimeksen tai Annie Lennoxin tyyppinen hahmo
Erinomainen uuden blogin avauskuva!
Näytät siinä ehdottomasti kuningattarelta; selkeä ja ylväs ilme, itsetietoinenkin, mutta ei yhtään v-mäinen, mielestäni. Lempikuviani sinusta!
Hei Reine,
Täällä luetaan blogiasi ja Musta Rakkauskin nyt käsiin saatu ja luettu. Hyvä oli.
Hieno kuva,
terveisin ikätoveri Sarianna
Hehheh, aika pieleen meni sinunkin mielikuvasi.
Vaan eivät ne mielikuvat ole tärkeät, oleminen on.
Lähetä kommentti