Idiootti suorastaan. Olen ihan älyttömän pahoillani.
Juttu siis meni niin että minä, jolla Rikos ja rakkaus pyörii sattumalta mielessä menin kysymään esikoiselta leffasta jonka hän hiljattain oli katsonut. Sitten googletin koko stoorin joka kylmäsi ja kuvotti jo alkumetreillä. En vain voinut lopettaa.
Sitten avauduin tänne blogiin.
Nyt kun katselen tuota tekstiä, luen noita kommentteja niin tuohan suunnilleen kehotus. Menkää ihmeessä lukemaan, ettei mun tartte yksin täällä ahdistella.
En tiedä uskooko kukaan ettei se ollut todellakaan tarkoitus. Minä en halunnut viedä kenenkään toisen mielenrauhaa. Oikeasti.
* pahoillaan kaikkien lukijoidensa puolesta*
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
En lukenut sitä silloin, mutta nyt oli sitten käytävä kurkkaamassa. Huhhuh. Olin kuullut jutusta paljon lievemmän version, vaiko ehkä vain halunnut unohtaa tai silloin ei-kuulla-kaikkea.
Luin menettämättä mielenrauhaa. Maailmassa on aina tapahtunut paljon pahaa. Paljon pahempaa aidossa elämässä tapahtuu kuin kirjoissa.
Olihan siinä varoitus, ihan omalla vastuulla sitten siitä eteenpäin, googlettaako vai ei.
Minua vähän jälkeen päin harmitti, kun itse tulin möläyttäneeksi sen Wallander-jutun...
Heip
Olen varmaan ainoa joka ei googlettanut :) Mutta silti sanon heti tykkänään, että älä sinä Reine anteeksi pyytele, muutenhan ei saisi kirjoittaa mitään ilman varoitustekstejä (kuten ameriikassa).
Aurinkoista päivää!
Sananvapauden puolesta - ja lukijan omaa vastuuta peräänkuuluttaen
KUPLA :)
Reine, ei mitään syytä pyydellä anteeksi.
Minä olen jo iso tyttö ja tiedän, mitä teen. Niinpä minäkin googletin tarinan, koska olen luonteeltani utelias. Mutta hetkeäkään en ole syytellyt sinua siitä, että luin hiuksianostattavasta ihmiskohtalosta.
Ihan itse tein ratkaisuni. Olisin voinut myös päättää olla googlaamattakin. Mutta enpä päättänyt. Oma päätös.
Jos sua Reine yhtään lohduttaa, niin minäkin kävin katsomassa mistä oikein oli kyse. Enkä edes tiennyt mistä oli kyse enkä sitä miten olit kyseiseen tapaukseen törmännyt.
Enkä kyllä toisaalta menettänyt yöunianikaan. En tiedä onko mulla sama kyky kun sun tyttärellä, olen pahoillani siitä mitä sattuu joillekin, mutta en menetä sen vuoksi yöuniani. Ehkä mulla on joku suodatin tässä välissä.
Kyllä, jos oikein alan ajatella, alkaa tuntua ja lujaa, mutta tiedän, ettei se ole myöskään tervettä eikä tee hyvää muutenkaan, joten pidän järjen ja tunteen visusti eri laatikoissa. Tai ainakin yritän.
Joten ota sinäkin rauhallisesti.
Ääh! Eihän se sun vika oo, jos minä aikuinen ihminen meen ja luen.
Minä usein luen kirjoja, joissa on verta, luita ja suolenpätkiä... joten ei huolta.
Se, että tuo tarina oli tosi, oli ahdistavaa.
Tiedon levittämistähän se oli. Sitä, että ajatelkaa ihmiset! Tämä on OIKEASTI tapahtunu!
Kiitos kaikille kommenteista. Kun tuo tiistainen blogiyskähdys tuntui jälkikäteen samalta kuin sanoisi "älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia"
Ja sehän se. Kun se on totta, ja elokuva on kuulemma vielä pehmustettu versio. Sama kun Vietnam-sotaleffoissa tai holokausti-leffoissa. Ei voi vedota käsikirjoittajan pimeään mieleen.
Mielenkiintoista tässä on se, että kun ihminen yrittää löytää kaikesta, jopa kaikkein järjettömimmästäkin jotain logiikkaa, syytä ja seurausta ja muuta millä teon voisi sovittaa omaan maailmankuvaan, on paljon asioita joita ei todellakaan voi selittää sillä että jollain oli lapsena kireä pipo ja vähän leluja tai että luonto hoitaa omalla tavallaan asiat.
Toisaalta se on myös älyään väärin käyttävien erittäin julmien (omasta mielestään tarkoituksenmukaisen) ihmisen käytössä oivallinen kidutuskeino. Kun ihmistä kohdellaan täysin loogittomasti ilman mitään sääntöä, ennemmin tai myöhemmin tämän ihmisen mieli järkkyy. Täydellinen järjettömyys on olotila jota yksikään edes hitusen järkeä omaava ihminen ei kestä pitkään.
Lähetä kommentti