Mainittakoon, en ollut katsomassa. Ja kuten Puhurin blogissa totesin, en dissaa, en fanita mutta hattua nostan ja arvonsa tunnustan. Jokainen tekee eväillään mitä pystyy ja Madonna on tehnyt paljon. En välttämättä pidä persoonasta, en välttämättä tykkää kaikesta musiikista - eniten niistä kasari-ysäri-híteistä, klassikoista - mutta kunnioitukseni rouva saa elämäntyöstään ja uskalluksestaan.
Kynnyksellä seison itsekin taas. Kässärisopimusluonnos on ollut viikon käsissäni, pientä viilausta se vielä vaatii..ja 95 %:lla todennäköisyydellä allekirjoitan. Toteutui elokuva sitten tai ei, saan arvokasta työkokemusta. Jos se toteutuu ja jos siitä pidetään saan pienen lisän cv:hen. Jos siitä nyt tulisi vaikka huippuelokuva, voisin jotain tienatakin.
Monta jossia. Mutta se on tätä päivää ja osa elämää. Epävarmuus tulevasta on melkein toinen nimeni. En tee viisivuotissuunnitelmia. Viisivuotishaaveita voin haaveilla.
Katsotaan kuinka ämmän käy.
Edit: koko tämä juttu liittyy tähän bloggaukseen. Tiedoksi niille jotka ovat kommenttilaatikossani asiaa anonyymisti ihmetelleet
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Tosi mahtava tilaisuus, en malttaisi miettiä enkä olla tarttumatta. (Hyvä huudella sivusta, kun ei tiedä yksityiskohtia, heh.)
Kokemuksena varmasti ainutlaatuinen, eikä sitä ikinä tiedä, vaikka poikisi jatkoa. Plus että seuraavalla kerralla sitä olisi viisaampi sopimusneuvotteluissa. Aika hurjaa. Onnea matkaan!
Lähinnä kannattaa varmaan miettiä tarkoin, mikäli sopimus sitoo käsiäsi jotenkin muiden kirjoittamisten suhteen.
Ilmeisesti todennäköinen rahallinen palkkiottomuus on helposti unohdettavissa kokemuksen ja mahdollisen pienen kunniankin edessä. :)
Tuskin ihan Hollywood kamaa kuitenkaan. Oudolta tuntuu mikä sopimuksessa nirhaa niin ettet riemusta kiljuen allekirjoita?
Onko kyse kuitenkin suht pienestä projektista, jostain harjoitustyöstä jossain...
Jos kyse olisi esim. Ylen draamatuotannosta, tuskin miettisit kieltäytymistä.
Näin vain pohdintana
Anonyymejä mietityttää :)
Ykkösen mainitsema käsien sitominen oli se isoin mietintä. Elokuvan tekeminen ja rahoittaminen prosessina on pidempi ja mutkikkaampi matka kuin aikaisemmin olisin edes osannut kuvitella.
Ja ano kakkonen - en ryntää yhtikäs mihinkään riemusta kiljuen. Ei tule Hollywood-kamaa, ihan suomielokuvaa vain mutta ikävä tuottaa pettymys sanomalla ettei se mikään pieni harjoitustyökään ole. Vaan kotimaisen kokopitkän draamaelokuvan kässäristä puhutaan.
Eikö käsikirjoitukset tavata useimiten tehdä työryhmissä?
Yleensä valmiita tarinoita tarjotaan kuvaajille, joista sitten muokataan käsikirjoitus. Onko joku tarinasi valittu tuollaiseen muokkaukseen? Saatko todella ihan yksin päättää sisällöstä?
Onko sopimus sellainen että, allekirjoitat sopimuksen ja tuon jälkeen kirjoitat elokuvan käsiksen? Kuulostaa aika amatöörimäiseltä ja uhkarohkealta ajatuksena. Entä jos et saa aikaan vaadittua pituutta ja projekti jää odottamaan tekstisi valmistumista? Vai oletko niin varma "kirjoittajana" että voit luvata kirjoittavasi kokoillan elokuvan käsiksen tuosta vain puolessa vuodessa?
Eikö elokuvan käsikirjoitus ole kuitenkin aika erilainen kuin kirja, noin niinkuin rakenteeltaan, painotusalueiltaan kertoja/dialogi suhteeltaan.
Oletko kirjoittanu näytelmäkäsikirjoituksia? en muista ainakaan mainintaa tuollaisesta tässä blogissa.
Onnea joka tapauksessa, keskimäärin kässärikoulutus kestää kolmevuotta, mutta ehkä tälläkin alalla voi olla luonnonlahjakkuuksia.
Jassoo täällähän on anojen puskista huutelijoiden juhlat.
Oli miten oli, tuli mitä tuli, lisää kokemusta kässärin kirjoittaminen antaa.
Totta kai leffa- tai kuunnelmakässärin kirjoittaminen on erilaista kuin proosan kirjoittaminen. Mielestäni ei kuitenkaan ole outoa, jos sellaisen kässärin pystyy kirjoittamaan ilman koulutusta. Muutama perussääntö, muotoseikka rakenteessa, jotka voi hyvin tsekata esim. näytelmistä ja leffakäsikirjoituksista kirjoissa.
Itse olen saanut koulutusta leffa- ja kuunnelmakässärin teossa, mutta en sitä koulutusta olisi pystynyt hyödyntämään, jos en olisi ennen sitä kirjoittanut proosaa.
Jotkut tarvitsevat koulutusta ja haluavat sitä, jotkut kirjoittavat muuten vaan.
Eli kiva juttu, Reine, puske vaan eteenpäin, tuleen on turha jäädä makaamaan!
Kiitos, Susu. Ja ano kolmonen - haloo!
Sanoinko että juttu on minun tarinani?
Sanoinko että teen homman yksin?
Missä kohtaa niin kirjoitin?
Tietenkin teen yhtenä ryhmästä.
Ja joo, tarina ei ole minun vaan elokuvan ohjaaja-tuottajan. Hän näki tekstejäni ja pyysi yhteistyöhön tässä. Tekemäni työ puhui tällä kertaa puolestaan. Voi olla vaikea uskoa jos ei tykkää tyylistäni, mutta tähän se kelpasi.
Mikä ihme on, että pitää mollata? Ei ymmärrä.
Joskus kannattais miettiä sitä viisautta, että jos ei ole muuta sanottavaa kuin iva, niin kannattaa jättää kommentoimatta.
ai anteeksi, en huomannut että kyse oli ryhmätyöstä. Jotenkin jäin väärään käsitykseen, vaikka lueskelen blogiasi säännöllisesti.
Olen pahoillani, ja onneksi olkoon. Mikä sinua askarruttaa tuossa allekirjoituksessa? Onko se tuo sitoutuminen? josta joku mainitsi, vai raha, haasteena tuo varmasti on ainutlaatuinen.
Wau! ja onneksi olkoon, ihan kirjaimellisesti, päätät sitten kuinka päätätkin. Tekis mieli yllyttää ja rohkaista, mutta helppohan se on näin sivusta huudella. (Kaikenlaista on näköjään jo "huudeltukin"...)
Mutta joo, yllytän ja rohkaisen kuitenkin :)
Mä lähtisin päätöksessä vain siitä, että miettisin kumpi harmittaa jälkeenpäin potentiaalisesti enemmän: Se, että allekirjoitit vai että et :-D.
Johanna, todennäköisesti se että en..kävi miten kävi. Pari detaljia pitää viilata, ei tässä mikään muu pidättele. Kiinnostunut olen projektista vaikken siitä juuri mitään tienaisikaan, opiskelu-näkökulmasta. Mutta ajankäytön kannalta mietityttää koska toimeenkin on tultava.
Pidän peukkuja, päätit mitä tahansa. Uskon, että osaat tehdä oikean ja itsellesi parhaiten sopivan päätöksen. :)
Nostan hattua projektille! Eli tulta päin vain! Jos itse saisin tuollaisen mahdollisuuden, niin ehkä hieman kirkuisinkin;)
Onnea onnea onnea!!
piiu
Lähetä kommentti