Eilen saivat kyytiä lehdet. Erityisesti vanhat joululehdet. Viime joulusta viisastuneena taidan aloittaa kadonneen fiiliksen metsästyksen puhtaalta pöydältä loppusyksystä. En enää ikinä tahdo sellaista angstia jota podin jouluna 2008.
Mutta tulkoon ensin kesä.
Esikoistytär ja vävy ovat siirtyneet uuteen kotiin. Entinen tyhjenee pikku hiljaa. Onkohan mitään niin stressaavaa kuin muutto? Edelleen iloitsen siitä että tämä viimeisin muutto oli niin köykäinen ja hellävarainen, vauvanaskelin etenevä.
Ysiseiska on vyökokeessa (taekwondo). Vuorossa punaruskea. Eilen hän kysyi voisimmeko jotenkin juhlia jos koe onnistuu. Minimibudjetilla kärvistelevä äiti pidätti hengitystään. "Jos mentäisiin vaikka minigolfaamaan tai uimahalliin?"
No perhana. Minigolfia ei sää suosi mutta pikaisen ynnäyksen jälkeen sain raapaistua kasaan uimaliput minulle ja pojalle. Voisi kai kympin käyttää järkevämminkin...eikun ei voisi! Jos juhlimistoivomus on tätä lajia niin minä teen sen uimalipun hinnan vaikka mistä.
EDIT: Punaruskea vyö tuli. Palkinto liki viiden vuoden treenaamisesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Itse muutaman kerran viimeisten vuosien aikana muuttaneena yhdyn täysin edelliseen puhujaan.
Muutto on kai yleismaailmallisestikin rankattu kymmenen stressaavamman asian joukkoon ihmispolon elämässä. Muita ovat sitten häät, hautajaiset, työpaikan vaihdot ja eläköitymiset, sairaudet, läheisen sairaudet ja lopulta kai sitten oma kuolema. Sen voisi luulla aiheuttavan melkoista stressiä..
Muuttaa pitäisi kerran vuodessa. Silloin kaikki turha ja "turha" roina kerääntymättä nurkkiin. Toki ihminen tulee toimeen hyvinkin vähällä, mutta kukapa ei haluaisi säästää lastensa tarha- ja koulutöitä, äitienpäiväkortteja ja muita rakkaita muistoja.
Ne ovat aivan ymmärrettäviä, mutta miksi ihmeessä esim. minä säästelen jotain sälää, josta en edes muista kenen antamia ne ovat? Siinä ei voi edes perustella tunnearvolla..
Olen sattuneesta syystä yrittänyt alkaa apuharvennusta, koska sitä sälää on kertynyt liki parinkymmenen vuoden ajalta, mutta aina se on lopahtanut ennen kuin olen päässyt alkua pidemmälle..
Ehkä minäkin eräänä päivänä..
Onneva äiteelle ja poijjaalle viimeksmainitun vyönsuannista.
Miullaki on vaan ehkä karsitaan jahka kykenen asteella tiällä harvennukset. Mist sitä kammaa kertyyki nuin nopiaa. Meilki täystyhjennys 2004.
Pirre :)
Lähetä kommentti