Ihmisiä, koiria ja apinoita

Viime päivien uutiset ovat saaneet minut miettimään mikä on ihminen ja mikä eläin.

No, ainakaan eduskunnan puhemiehen tehtävä ei ole vahtia kansanedustajien mielipiteitä. Niin, ja eduskunta perustuu vapaaseen mielipideilmaisuun.
Minä olen nainen ja naimisissa miehen kanssa. Olen synnyttänyt kuusi lasta. Silti olen vihainen kaikkien niiden sateenkaariperheiden puolesta jotka tänään saavat lukea että törkeät hauveli-kommentit ovat vain vapaata mielipideilmaisua. Häpeän myös niitä jotka ovat mokoman tuonne äänestäneet. Silläkin uhalla että joku lukijoistani on. Sori vaan mutta jos Oinonen on sitä mieltä ettei adoptio-oikeutta saa antaa homopareille niin sen voi ilmaista pikkuisen fiksummin kuin mitä tässä tehtiin.
Entäs tämä huoli lasten puolesta? Että jos joutuvat katselemaan vanhempiensa seksitouhuja ja saavat siitä traumoja? Huoh. Taas näitä keskiaikaisia käsityksiä siitä että homot ovat seksuaalisesti villimpiä ja holtittomampia kuin heterot. Oinonen voisi muistella vaikkapa taannoista Porvoon käräjäoikeuden insestitapausta. Siinä oli ihan tavallinen heteroperhe - vai oliko?

Sateenkaariperheille haluan sanoa että antaa koiran haukkua (sic!) . Karavaani ei enää pysähdy.

Oinonen oli sentään kuitenkin vain typerä. Mutta se tuntematon joka tyrkkäsi pienen tytön nurin juna-asemalla ja nimitteli apinaksi, on paitsi tyhmä myös vaarallinen. Tuollaisia on irrallaan maailmassa jonne joudun nuorimpani laittamaan koulutielle. En nimittäin usko että valkoinen ihonväri häntä suojaa jos hän osuu väkivaltaisen öykkärin tielle.

No, kuten hesarin kainalojutussa tänään puhuttiin, onneksi meillä alkaa olla värisokeita lapsia. Mainitsemani nuorimmainen saattaa kyllä sanoa että tuo nainen jolla on ruskea naama, mutta se tulee samalla äänensävyllä kuin vihreä takki.