Kesän avajaiset

Koulut loppuivat ja kesä alkoi. Ja mukavissa merkeissä alkoikin. Ysiseiskan kevätjuhlaesitys (kitaransoitto) sujui hienosti - ja Ysivitonen taisi tuoda koulu-uransa parhaan kevättodistuksen kotiin, kera Lionsien stipendin.
Ilta meni vielä itäisemmässä Helsingissä, erään komean nuorenmiehen lakkiaisissa (hyvänen aika, eihän siitä ole kuin ihan vähän aikaa kun kaveri oli vauva, joka säikähti kun hänet laitettiin säkkituoliin...mihin aika menee???). Kun juhlittava lähti kaupungille jatkamaan muuttui juhla, hmm, kesän avajaisiksi kuohuviinin ja karaoken merkeissä.
Oli mukavaa. Pienet power-napit jouduin ottamaan kesken illan mutta heräsin entistä ehompana. Mieskin rikkoi rajojaan eli lauloi talon isännän kanssa komeasti mikrofonin kera Kersantti Karoliinan. Kieltää kyllä kiivaasti moista tehneensä, mutta todistusaineisto (valokuva jota valitettavasti vielä ei ole koneella) puhuu korutonta kieltään.
Mutta oli taas kerran ihanaa, terapeuttista, eheyttävää, vapauttavaa ja mitähän vielä? No, kaikkia positiivisia adjektiiveja mitä voi keksiä. Kiitos, kiitos ja kiitos vielä kerran kaikille asianosaisille
Kotiuduimme tänään vähän puolenpäivän jälkeen. Sen jälkeen olenkin lukenut, syönyt miehen leipomaa pizzaa, katsonut telkkaria ja laiskasti naputellut romanttista novellia. Inspiraatiota tällä kertaa nähdystä ja kuullusta. En hirveästi perusta Anna Erikssonista mutta uimahallin pukuhuoneen kajareissa soi torstaina Juliet ja Joonatan ja sen kertosäe jäi rullaamaan päähän. Ennenkin on käynyt näin ja pääsen raivostuttavasta päämusiikista eroon kun kirjoitan sen jossain muodossa. Niin kävi nytkin, Julietista tuli Meri ja kasvot tyttö sai yhdeltä Suomen huippumallikokelaalta. Joonatan pysyi Joonatanina ja kertojana on tällä kertaa Joonatanin äiti.
Joskus kirjoittaminen on tätä, niin kuin juoksentelisi meren äärellä ja keräisi rantaan ajautunutta hylkytavaraa. Sanat joita neulon löytötavaroiden väliin tulevat jo kohtalaisen helposti.

Huomenna on kesäkuu. Tekemistä on paljon, niin sisällä kuin pihallakin.