sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Ahkeruus on ilomme

Mies on pihalla naapureiden kanssa. Jotain maisemointiviritystä nuo näyttävät pykäävän. Tai siis kaunistavan yleisiä pihatiloja. Tai jotain.

Pojat ovat kumpikin tahollaan pyöräilemässä, Nollakakkonen kääntöpaikalla naapurintytön kanssa ja Ysiseiska "dirttaamassa" kavereineen lähipellolla.

Minä se vain täällä napu-naputtelen. Voiton puolella sentään jo. Vielä kunnianhimoisesti aloin Reginan kilpakirjoitustakin vänkyröidä, viimeinen osallistumispäivä huomenna, just joo.

No välillä sitten käyn terapiahihittelemässä täällä. Lukekaapa vaikka tuo eutanasia-aiheinen parisuhdekeskustelu. Siis täysin hysteeristä...

Aamupäivällä hilpaisin kuitenkin kolmen ja puolen kilsan reippaan kävelylenkin. Isompien matkakortit piti ladata ja päätin etten mene sitä helpointa reittiä lähimmälle latauspisteelle vaan marssin vähän kauemmaksi. Askelmittari näyttää ihan mukavia lukemia.

Celia kirjoittaa blogissaan elämäntaparemontista. Täällä olisi myös tarvetta ja halua. Mitä ja miten, sitä pohdin jälkeen deadlinen. Mutta ei jaksa katsella enää itseään, ei mitenkään.

2 kommenttia:

Arjaanneli kirjoitti...

Minä kävin kans hihittelemässä!

Halvemmaksi tulee, jos remontin sijaan teippaat peiliin parhaan kuvasi!
Sellainenhan sinä sisimmässäsi kuitenkin olet :)

Lippis kirjoitti...

Maisemoinnista tuli mieleen, eräänä päivänä mietin ihan vakavissanin julkisivulautakuntaa ja sen toimintaa.

Siis miten hemmetissä joku taho voi määrätä miltä talojen, pihojen, aitojen ja julkisivujen pitää näyttää? Kenen maku on se joka ratkaisee. Makujahan on tunnetusti monta.

Tulee mieleen tyttäreni kommentti kun sanoin hänelle kerran että makuasioista ei voi kiistellä. Hän vastasi: Ei, mutta huonosta mausta saa aina huomauttaa.

Toinen asia mikä muistui aiheesta mieleen oli, en tiedä onko tämä tosikertomus vai ei, tuskin, mutta eräs omakotiasuja sai kerran kirjeen js-lautakunnalta jossa ilmoitettiin että kaikki saman tien varrella olevat aidat tuli maalata punaiseksi yhtenäisyyden säilyttämiseksi. Asukas kieltäytyi. Js-lautakunta lähetti muistutuksen, toisen, uhkana sakkorangaistus niskuroinnista. Lopulta asukas kyllästyi ja soitti lautakuntaan ja ilmoitti ykskantaan:
- Kuulkaas nyt. Juttu on niin, että minä en missään tapauksessa tule maalaamaan punaiseksi minun orapihlaja-aitaani.

Semmottis.