Mietin, mietin, muistatko sen..

Aamu oli suloinen.

Nollakakkonen pyöräili ensimmäistä kertaa päiväkotiin. Minä kävelin mukana ja totesin että kuopukseni on terveellä tavalla varovainen kaveri liikenteessä. Yksi huoli vähemmän.

Päiväkodissa oli tarjolla aamupala äideille. Ja ihana lauluesitys. Taisi olla tämä laulu eskarikirjasta, aloin näin:

"Mietin, mietin, muistatko sen
kun olin ihan pikkuinen"

Lapset siis lauloivat äideille ja ei, en ollut ainoa äiti joka pyyhki silmiään kahvikuppinsa ja porkkanakakkunsa ääressä.

Itse piirretty äitienpäiväkortti oli taas hulppea. En kyllä hetikohta tajunnut että kuvassa on minä. Siinä nääs oli varsin kaltevasti kävelevä vihainen hujoppi jolla oli mustat kaksimetriset jalat ja lyhyt tulenkarvainen tukka.

Mutta minähän se, kun tarkemmin katsoi. Kädessä Prisman kauppakassi (mökkylä jossa luki isolla PRISMA) ja vihaisuuden syy oli taustalla. Punaisella piirretty kotitalo johon joku oli ruiskuttanut vihreää spraymaalia. Spraypullokin oli kumollaan pihalla. Tokihan minä olisin vihainen jos joku töhrisi ulkoseinät.

Selattiin Nollakakkosen kasvun kansiota. Se on siis kansio johon aletaan keräämään päiväkodissa tehtyjä piirroksia, tehtäviä, askarteluja ym. kun lapsi aloittaa päivähoidon ja eskarin loppuessa se annetaan kotiin. Maltan tuskin odottaa että saan Nollakakkosen kansion, siellä oli mm. ihana paperista askarreltu kämmenenkuvaketju. Mietin sille paikan täältä kotoa.

Miehellä viihdeilta. Meillä syödään, no joo te tiedätte. Vähän tekisi mieli mennä vuokraamaan pari leffaakin illaksi, mutta, no, saa nähdä.