Prismassa kauppareissulla ajattelin että jos minä nyt sitten sen S-etukortin...kun kerran tulee tuota kauppaa käytettyä yhdeksällä kymmenestä asiointireissusta.
Tuumasta toimeen. Vaan kävipä sillä tavalla että tarkka kassapoika huomasi jotain mitä minä en olisi huomannut varmaan piiiitkään aikaan. Eli sirullinen henkkarini on täyttänyt viisi vuotta jo lokakuussa. Näin tarkkaan nuo maailmalla katsovat. Olen mielestäni ostanut vaikka mitä ja näyttänyt henkkareitani tänä vuonna. Mutta enpähän sitten etukorttia saanut kun ei ole voimassa olevaa henkilökorttiakaan.
Eli uutta teettämään. No, viidenkympin menoerä sinne tai tänne, mitä se tässä haittaa kun rahaa tulee ovista ja ikkunoista, kuten tuossa eilen totesin. Siis neljäkymppiä kortti ja se sakramenskatun passikuvakin täytyy käydä ottamassa, argh!!!
Mies kysyi eilen mitä toivoisin äippäpäivälahjaksi. Ilmotin että kesäkuun sähkölaskun (se kun on minun maksettaviani). Ei romanttista? Ehkä. Mutta laskun maksamattomuudella olisi aika epäromanttisia seurauksia joten mieluummin näin.
Mun elämä - milloin siitä tuli näin....mielenkiintoinen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ei suinkaan, Reineseni. Sähkölaskun maksamattomuuden seurauksena pääsette istumaan romantillisesti kynttilän valossa. Illallisella, joka on valmistettu sillä samaisella kynttilän valolla.. *wirn*
Sain minäkin aikoinaan työkalusetin äitienpäivälahjaksi. Herkkää.. ,D
Tipu...se kynttilä ei ikävä kyllä taitaisi riittää peittämään sulaneiden pakasteiden aromia.
Mutta kyllä tämä tästä. Aloitetaan siitä identiteetistä. Porskutan tämän kaksi kuukautta vaikka kohtalo silittäisi vastakarvaan.
Taiteilija elämä on... köyhää ;) ei niinkään ihanaa, luovaa, boheemia, vaan yleensä vaatimatonta.
Toisaalta kyllä vapaus on jotain johon kannattaa pyrkiä. Raha kun on pelkkä vaihdon väline.
Miten usein me juoksemme rahan perässä, saadaksemme tavaraa, jota emme tarvitse. Meitä ohjaavat mainosten luomat tarpeet. Kun kaapit pursuavat tavaraa, tarvitsemme lisää asuinnelijöitä, hallitaksemme roinaa, vaikka todellisuudessa roina hallitsee meitä.
Reine, pidä pihakirpparia kauniina toukokuun viikonloppuna, myy kaikki mitä olet pyörittänyt nurkissa liian kauan. Olosi seesteytyy, kun tavara vähenee ja saat rahaa sähkölaskuun. (Suuren perheen lapsena kuvittelisin noin teilläkin olevan paljon käytöstä poistettua tavaraa)
Lähetä kommentti