keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Lämmönsäätelyn ihmeitä

Takana kaksi ihanan, hmm, siistiä kuukautta. Viime yönä ilmiö joka ei voi olla mikään muu kuin kuuma aalto.
Diagnoosi on tietty yhtä tarkka kuin se johtopäätös että jos se näyttää ankalta, kävelee kuin ankka ja ääntelee kuin ankka niin ankkahan se. Eli jos ikää on kohta 46, ja kuukautiset tulleet viimeiset 6 kk miten sattuu ja kahteen viime kuukauteen ei ollenkaan...ja sitten yöllä hulvahtaa koko kroppa ylenpalttisen lämpimäksi ja hikeä tihkuu joka puolelta ja ilmiö kestää noin viisi minuuttia..

Miten sopivasti tässä onkaan Femilar- taukoviikko. Kysymys kuuluukin, hankinko niitä lisää.

No, tämä selviää, tai sitten ei, maanantaina. Omalääkäri vaihtui hiljattain ja tämä uusi puhuu melkoisen hoono soomi. Pitääpä selvittää sujuuko lontoonkieli lääkäriltä paremmin.

Mutta, kivoista ja vähemmän kivoista hormonikorvaushoitokokemuksista kuulisin mielelläni. Ja jos kommalaatikko tuntuu liian julkiselta paikalta niin on tuossa sivussa meiliosoitekin..

Eikä olo ole kuulkaa yhtään kaihoisa. Pikemminkin odotuksentäyteinen.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kukin aatelkoon miten haluaa, mutta tutkimuksen mukaan (en muista mikä se vars oli, uutisissa siitä oli tänä keväänä) naistensyövät ovat lisääntyneet yhtä rataa lisääntyneen hormonikorvaushoidon mukana. Vaikka tohtorit sanovat että ei tästä mitään tule. Terveisin äitinsä syövälle menettänyt raivopää (tosin ehkä itse menopaussissa aattelen just tasan että hetikaikkimulletänne :D)

Kupla

Lippis kirjoitti...

No, tilastot ja tutkimukset ovat mitä ovat. Sokeri ja suola on vaarallista/terveellistä/välttämätöntä, liikunta on välttämätöntä/vaarallista/terveellistä,
eiköhän se terveen järjen ja harkinnan käyttö ole edelleen hyvä asia.

Tutkimuksia on monentasoisia, ja niistä uutisoivia lehtiä vielä monentasoisempia. Jos lukee esim. iltapäivälehtien uutisointia, taso on ehkä hieman erilaatuista kuin lääketieteelliset julkaisut.

Mulla oli aikanaan jonkin aikaa korvaushoito, ei ongelmia, kuumat aallot jäi ja mieliala parani. Eikä ainakaan lekureiden mielestä tämä nykyinen rintasyöpä johtunut missään tapauksessa korvaushoidosta.

Muutenkin ollaan lääketieteen piirissä edelleen sitä mieltä, että ei ole olemassa yksittäistä syytä miksi toinen sairastuu syöpään ja toinen ei.

Arjaanneli kirjoitti...

Kaikki mistä saa apua totaalisenkamalanraivostuttavaan tilaan, on mielestäni kokeiltava! Ei kestä erkkikään niitä oireita silloin kun ne on kovimmillaan!

Puhuri kirjoitti...

Minullakin ajoittain aaltoilee kuumasti. Luulen, että se siis on Sitä, kun tulee semmoisia hulvahtavia, äkillisiä, lyhyitä kuumotuksia. Minultahan on siis poistettu munasarjat pari vuotta sitten pientä nokaretta lukuunottamatta. Ja minulla on siis endometrioosi, että sen paremmin menee, mitä vähemmän munasarja toimii. Lääkärit, joilla kaikilla tuntuu toisaalta olevan eri skenaariot hoidosta, ovat kuitenkin sitä mieltä, että ei näin NUORENA saa vaihdevuodet tulla, kun siitä tulee osteoporoosi, sydänkohtaus ja vaikka mitä...
Toistaiseksi tarkkailen tilannetta ja jotenkin ulkopuolisena ihmettelen omaa hormonitoimintaani, että ohhoh vaan. Ennen leikkausta kaikki sujui kellontarkasti, vaikka kaikki oli ollut vatsassa ilmeisesti vinksin vonksin jo pidempään.

Anonyymi kirjoitti...

Jokainenhan tekee niin kuin parhaaksi näkee, että niihän se menee.

Itse sain niin rajut vaihdevuosioireet jotta en pärjännyt töissä ilman korvaushoitoja.

Söin niitä vain liian kauan. Sairastuin rintasyöpään ja se oli lääkäreiden mukaan hormoonikorvaushoidon riski minun kohdallani.

No en tiennyt rintasyöpäsukurasitteesta silloin.
Äidin puolella niin tädillä kuin serkulla oli leikattu rintasyöpä. Lisäksi minulla on vahva ylipaino ja vain 2 lasta. Tällaiset lisätekijät.

Kun sairastuin rintasyöpään niin se todettiin hormonipohjaiseksi. Eli minut leikattiin lokakuussa 2000 ja olin syönyt hormoneita 7 vuotta. Tosissaan harmitti jotta en niiden syömistä lopettanut kun jäin työelämästä sairaslomalle. Olisi jäänyt kolmeen vuoteen hormonit. Olisiko se auttanut en tiedä mutta ehkä olisin sairastunut hiukan myöhemmin.

Ainoa mikä on yhä tallella on raju hikoilu. Nyt tiedän jotta kuulun niihin jotka hikoilevat aina. Tyttäreni on perinyt tämän taipumuksen ja samoin toinen hänen pojistaan joka on vasta 10 vuotias. Eli minun kohdalla osa hikoilusta on ollut aina olemassa.

JHotenkin tuntuu hullulta jotta serkkuni ei ole kokenut minkäänlaisia mummojuttuja. Hän on samanpuolen serkkuja.

Jaksuja sulle Reine :) Pirre