Sunnuntai ja minä kärvistelen suolakaivoksella. Kuusituhatta sanaa pokkaria plus sylettävä,sylettävä oikoluku-urakka. Aikaa neljä päivää ja sekä niska-hartiaseutu että ristiselkä ulvovat protestia. Oikeanpuoleisen lapaluun alla on inhottava, tykyttävä kipupiste, ihan kuin joku yrittäisi kaivaa sinne reikää tylpällä veitsellä.
Tähtilapsi blogissaan pohti säästöhaastetta. Vaikka alkusyksy tietää koulukasperheessä aina ylimääräisiä menoja, ajattelin tarttua haasteeseen, jollei muuta niin karsimalla turhia menoja. Vaikka kyllä ne ylimääräiset tulotkin tekevät ihan hyvää. Eiköhän se kuuden tuhannen pläjäys sanojakin kartu sillä kun miettii pokkaripalkkiota joka ropsahtaa tilille syyskuun kymmenentenä jos saan järkevää tekstiä aikaiseksi.
Viikonloppuna ollaan miehen kanssa roikuttu Kilke-webbikamerassa ja oltu tyytyväisiä siitä että Ysiseiska on leirillä mukana. Niin mukavalta ja hyvin järjestetyltä meno vaikuttaa.
Jos tämä teksti on hajanaista, se johtuu mielenkiintoisesta ilmiöstä. Kun näppis naputtaa se kertoo perheelle että äiti on maisemissa ja kaikilla on välittömästi ihan hirveästi asiaa. Vaikka olisi sitä ennen tuntikausia ollut maisemissa kirjoittamatta eikä kellään olisi ollut yhtikäs mitään sanottavaa! Ajatus katkeaa seitsemättä tuhannetta kertaa. Ehkä on syytä pitää tauko,jättää tämä bloggaus tähän ja lepuuttaa selkää välillä. Venytellä ja niinpoispäin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti