Lämpötila nousee taas hellelukemiin. Pyykkivuori ei juurikaan ole madaltunut sitten viimebloggaaman, kirjallisuustehtävät ihan retuperällä. Viimeksimainittu oli kyllä tietoinen valinta, deadlinen kummitellessa takaraivossa päätin, etten heinäkuussa koskekaan avoimen sivuihin.
Eli tekemistä olisi, kovasti. Nippa nappa jaksoin postini avata viime viikolla. Olisi siis silitettävää, pyykättävää, aikataulutettavaa, arkistoitavaa, siivottavaa, lajiteltavaa, och så vidare.
Mutta vielä tänään huilaan. Vielä tänään hehkutan Satun lapsenlapsiuutista. Vielä tänään kuuntelen talon nuorimman naapurin, kuusikuisen Aapon kujerruksia aidan takaa. Vielä tänään uppoan sohvaan lukemaan Arabian Lauria (AKn tuotannosta lukematta). Vielä tänään kirjoitan paperipäiväkirjaa, Marilta saamaani kaunista lahjakirjaa jonka kannet hehkuvat kuparinsävyissä ja johon pyrin kirjoittamaan vain violetilla pilottikynällä. Vuosiin en ole kirjoittanut perinteistä päiväkirjaa mutta tuohon tulee nyt kaikkea sellaista joka on vain minulle tarkoitettua.
Tuntuu hyvältä olla taas hereillä ja ilman että mitään paikkaa sattuu. Viikon olen tarponut jalat muusina, ristiselkä säpäleinä, pää jyskyttäen ja mieli unta huutaen. Väsymys on ollut sellaista ettei se ole nukkumalla lähtenyt, etenkin kun uni on ollut katkonaista. Tuntuu helpottavalta että se on toistaiseksi ohi. En ryntää nyt heti tekemään kaikkea ziljoonaa rästissä olevaa asiaa vaan haluan nautiskella olotilasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti