keskiviikko 11. elokuuta 2010

Ja niin se vähitellen palaa

Usko omaan itseen. Usko omaan jaksamiseen. Ja siihen että ehkä joku toinenkin minusta tykkää.

Ei siihen hyvin paljoa tarvita. Pari tuntia parantavaa unta. Käynti Avoimen omilla sivuilla jossa saattoi todeta että ei niitä tehtäviä niin kovasti retuperällä olekaan ja tenttiinkin ehtii vielä lukea, sekä siihen varsinaiseen että suuntaus-osion verkkosellaiseen.

Ja sitten naputtelin alulle vielä novellin josta saattanen jonkun roposen saada, vaikkapa lukiolaisen oppikirjoihin, niin näyttää siltä että vielä toistaiseksi selviää elämästä hengissä. Ja jaksaa pikkuisen hymyilläkin.

Tuleeko ihmisestä vanhemmiten itsekorjautuva?

4 kommenttia:

Pirre kirjoitti...

Ihan pakko kommentoida sen verta, että älä milloinkaan lopeta kirjoittamasta blogiasi. Tämä, Kupla, Satu ja pari muuta on mulle nykyisin henkireikänä kun olen ollut koko kesän kipuinen ja liikuntakyvytön.

Siksi en ole vielä käynyt omalla blogilla jos jaksais kun viilenee.

Meinasin pistää pari riviä tuonne aikaisempaan mutta sitten taju sanoi, jotta ei kannata toisen blokissa lausua mielipidettään jos se on epämieluisa.
Ja mie en oo kielinero ja mulla on kohtalainen sanasokeus jotta sekin tässä sun palstalla nyt tiedoksi.

Sulle oikein ihania lomapäiviä.
Pirre

Anonyymi kirjoitti...

Ja kyllä susta monikin tykkää. <3

-83

Polga kirjoitti...

Ei, ei ole itsekorjautuvainen... Mutta vanhemmiten sitä palautuu tehdasasetuksiin =)

Jaksuja ja kaikkea mukavaa!

Anonyymi kirjoitti...

Minullekin blogisi on henkireikä. Ja uskon tuohon itsekorjautuvuuteen, pätee ainakin meikäläiseen. Hyvää loppuviikkoa toivottaa Myrskyn korvan emäntä