...kunnes tarkistin mitä päivää mennään. Puolustuksekseni sanoin että pidin tällä kertaa kaksi arkivapaata joten psykofyysinen allakkani luuli että on viikonloppu ja tänään siis maanantai.
Mutta siis joo, tässä torstaissa on aika hyviä maanantain aineksia. Aamuherätys oli viittä vaille haudasta nousemista ja yllättäen lanneselkä taas temppuili siihen malliin että portaat kiipesin hammasta purren. Buranaa kehiin, edessä oli varastopäivä. Menihän se päivä ihan ookoo, tuoleja tuli putsattua, selkä ei juurikaan kiukutellut ja hikeä valui vain normaalimäärä, vaikka päivästä ennusteltiin 36-asteista.
Kai sitä voisi sanoa että tuuria oli loppupäivässäkin. Kaupasta piti tuoda printteripaperia jotta saan novellini printattua (done) ja samalla sitten nappasin prismasta mehutiivistettä, mountain dewiä ja litran jogurttia. Onneksi muovikassista petti pohja vasta kotipihalla eikä mikään mennyt rikki.
Ja omaan miljoonalaukkuun oli sitten unohtunut aurinkorasvapurkki ja sen korkki oli kiertynyt mystisesti kohtalokkaat puolitoista kierrosta vastapäivään. Purkki oli totta kai melkein täynnä joten laukussa lainehti kolmisen desiä maitomaista suihkerasvaa joka tuoksuu miellyttävältä iholla mutta aika ällöttävältä lompakossa. Siinä sitä sitten putsattiin ja kuivattiin pakallinen muovikortteja - kaksi maksukorttia, kaksi kanta-asiakaskorttia ruokakauppoihin, kirjastokortti, HSLn matkakortti, henkkari jossa on Kela-ominaisuus, vaatekauppojen asiakaskortteja, makuunin kantiskortti, Suomalaisen kirjakaupan kanta-asiakaskortti, jne. Rasvan tuoksu pinttyi käsiini. Ja kun mies kerran tahtoi että juuri minä kuorin soppaperunat niin auta armias, jos se valittaa että perunoissa on kumma maku niin MINÄ PUREN!
On tässä päivässä yksi mukavakin homma tiedossa. Jahka saamme syötyä, ryhdymme kirjoittamaan koko perheen voimin kirjettä leiriläiselle. Silti päivän paras osuus taitaa olla se kun se loppuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti