Aloitetaan lopusta, siis tämän otsikon lopusta.
Koulut alkoivat tänään ja perinteisesti eka-tokaluokkalaisten vanhempainilta oli heti ekan päivän iltana. Joku voi muistaa viimevuotisen turhautumiseni Nollakakkosen läksy- ynnä muitten juttujen kanssa, kun tieto läksyistä oli ainoastaan seitsemänvuotiaan muistin varassa.
Nyt oli opettaja vaihtunut - ja ehdottomasti parempaan suuntaan. Teki aivan käsittämättömän hyvää kuulla että luokkakavereiden vanhemmilla oli samoja kokemuksia viime vuodesta kuin meidän perheellä. Minä en ollutkaan hankala äiti, vaan yhteistyössä opettajan kanssa oli ihan oikeasti ongelmia. Mm tällaista saatiin kuulla:
- matematiikan tehtäväkirja ja kaikki kokeet palautettiin vasta toukokuussa. Niissä oli runsaasti virheitä ja merkkejä siitä että oppilaalla oli perusasioita jäänyt oppimatta. Osa oppilaista oli viettänyt kesän jonkinlaisessa "kotikoulussa" tästä syystä.
- muuan perhe sai toistuvasti viestejä siitä ettei lapsella ole asianmukaisia liikuntavarusteita. Lapsi raahasi joka jumalan liikuntapäivänä kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin sopivat liikuntavarusteet, eikä opettaja noteerannut.
- yksi äiti totesi ettei kerta kaikkiaan osannut vastata miten lapsen koulu sujuu kun siihen ei kysyttäessä saanut mitään järkevää vastausta. Sitten todistuksessa oli lukenut keväällä kohdassa "annan toisille työrauhan" vaihtoehto "erittäin harvoin". Asialle olisi ehkä voinut tehdä jotain jo aikaisemmin jos työrauhaongelmista olisi tullut tieto ennen kevättodistusta!
Minä olin melkein kyynelissä helpotuksesta. Osaanhan minä olla hankala äiti (ja hankala ihminen), mutta nyt sain vahvistuksen sille etten avautunut ilman syytä. Kurjaahan se toki on oppilaiden kannalta, mutta tämä uusi opettaja joka ei ole ihan nuori tyttönen ja vaikuttaa rauhalliselta ja vähästä säikähtämättömältä, tulee kyllä pärjäämään.
Niin ja sitten kahteen vasempaan jalkaani. Joskus heinäkuun lopulla sain jonkun ihme kohtauksen ja ilmoittauduin Helsingin tanssiopistoon afrotanssin alkeisiin. Tänään oli ensimmäinen tunti ja minä taatusti olin se hikisin, punaisin ja kömpelöin oppilas MUTTA NAUTIN JOKA MINUUTISTA! Ja palasin kotiin virkeämpänä kuin lähtiessä.
Ja koska kotiuduin vasta noin puoli tuntia sitten, niin menen vaihtamaan pari sanaa seiskaluokkalaisen ja lukiolaisen kanssa. Arrivederci!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tuli vain mieleen, että toisia ihmisiä ja toisten ihmisten työtä kritisoidessa kannattaa olla varovianen. Bloggaukset ovat julkista tekstiä ja tämäkin kritiikki saattaa olla tunnistettavaa, tai joku ainakin saattaa olla tunnistavinaan kenestä puhut.
Joskus käy sääkiksi opettajia, vanhemmatkin kun osaavat olla todella julmia, jos paljastuu, ettei jälkikavu olekaan nero.
Hyvähän se olisi, jos tunnistaminen osuisi kohteeseen, sillä oppilailla, niin neroilla kuin taviksilla, on oikeus hyvään opetukseen, asialliseen ohjeistukseen ja sujuvaan kouluarkeen.
Anonyymi kakkonen, juuri näin.
Ja ykkös-anonyymi. Tässä ei nyt ollut kenenkään oletetusta neroudesta tai sen puutteesta kysymys vaan puutteellisesta tiedonkulusta jota ei saatu koko lukuvuotena korjattua. Minä en rupea sitä hyssyttelemään, koko viime vuoden yritin nujertaa sisäisen ääneni joka intti että tämä homma ei mene niin kuin sen kuuluisi eikä vika ole täällä päässä. Nollakakkonen on perheeni kuudes koulunaloittaja joten enköhän minäkin jotain ole nähnyt.
Mutta helppohan sitä on puskasta huudella mielipiteitä kun ei tiedä taustoja.
Taustat tuntien, tosi paljon onnea uudesta opettajasta.
Kokemusta on omasta takaa niin yhden lapsen kohdalla kuten aikoinaan itsenikin. Oli minulla opettaja joka repi, löi ja teki muitakin kommervenkkejä.
Mulla vain sattui olemaan sellainen äiti joka luuli että liioittelin kunnes muiden lasten vanhemmat alkoivat ihmettelemään.
Voit Reine uskoa jotta vihaan sitä akkaa ja jo nimi nostaa hiukset pystyyn. Poikansa oli peräti hyvin isokenkäinen, yhden kaupunkimme johtaja ja siitä sitten kuulimme joka tunti.
Pirre :)
Lähetä kommentti