Oot päiväuneksija

Kello on seitsemän ja tää heräsi päikkäreiltä hetki sitten. Esikoinen kera elämänsä miehen vei kotona asuvan jälkikasvun Korkeasaareen ja otti piknik-eväät mukaan. Ei siis ruuanlaittopaineita minulle sen enempää kuin töihin lomalta palanneelle miehellekään. Siispä vaivuttiin sikeään parituntiseen nirvanaan josta hetki sitten siis havahduttiin. Teki hyvää, tuli päivällä kuurattua myrskyssä rapautunutta tanssiparkettia töissä, palanen kerrallaan..
Tipusteri otti ja pyysi kommenttiaan anteeksi. Kaikki on anteeksi annettu, hätäiset oletukset ja lokeroinnit. Peace :)

Itse asia ei kuitenkaan siitä miksikään muuttunut. Vuoden alussa tapahtui jotain jota en tässä lähemmin käsittele, sanotaan nyt kuitenkin että siinä tuli tehtyä oman ajatusmaailman ensimmäinen kvartaalikatsaus kuluneelle vuodelle. Rajuhko sellainen. Oivalsin kaiken muun ohella, mitä mieltä olen näistä kaikenkarvaisista määrittelyistä, miten ontoilta ne loppupeleistä kuulostavat, miten huonosti sopivat ihmisiin.
En tarkoita että pitäisi palata aikaan jolloin tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivä lapsi vain käyttäytyi huonosti. Mutta silti. Miehet ja naiset ovat edelleen maapallolta, Mars ja Venus yhtä asumattomia kuin ennenkin. Melkein viisikymppisen on myöhäistä saada onnellinen lapsuus, mutta noin yleensä omissa räpylöissä on ainekset, no, ainakin siedettävään loppuelämään.

Entäpä sitten kirosana läheisriippuvainen? Riippuvuus on ruma sana, ei saa addiktoitua viinaan, tupakkaan tai huumeisiin, se on hyihyi ja vahingollista. Peli- ja seksiriippuvuus myös. Suklaa-addiktio on vähemmän traagista, mutta surkuhupaisaa sekin. Ihminen ei saa tarvita mitään niin ettei tule toimeen ilman sitä.
Kun toiset ihmiset, läheiset, rakkaat, sotketaan paheellisiin addiktiohin on ylitulkintojen vaara melkoinen. Aletaan katsoa kaikkia ihmisiä, koko elämää jonkun sairauden, vaikkapa alkoholismin, läpi.
Ja kuitenkin, ihminen, joka vapaasta tahdostaan on valinnut elämän toisen/toisten ihmisten kanssa, tarvitsee näitä ihmisiä ja he häntä ja se on oikein ja hyvä. Se ei ole vahingollinen addiktio, noin yleisesti ottaen. Käsite "läheisriippuvuus" patologisoi liian usein normaalitkin kiintymyssuhteet ja sen tosiseikan että ihminen voi huonommin ilman rakkaitaan.
Minä voin täysin häpeilemättä tunnustaa seuraavaa: Ilman miestäni olisin kuin hohtimen puolikas. Lasten menetys tuntuisi amputaatiolta - pärjää sitä ilman jalkaa tai kättäkin mutta ei yhtä hyvin ja aavesärky jatkuu läpi elämän. Hyvän ystävän katoaminen jättää reiän sieluun. Vanhempien poismeno oli luonnon normaali järjestys ja silti sekin teki arpia jota umpeutuivat hitaasti ja joita pakottaa säiden vaihdellessa.

Nämä "riippuvuuden" tunnustukset tekevät minusta haavoittuvan, mutta samalla myös sen joka olen. Olisin vähemmän ilman läheisriippuvuuttani. Olisin henkisesti torso.

Niin ja se vahvuuteen sairastuminen once more - vahvuus on minusta hieno asia, kokemuksen ja koettelemusten tuoma palkinto eikä mikään sairaus. En ole niin typerä etten tajuaisi mitä tällä termillä tarkoitetaan. Sitä ettei osaa hellittää, että luulee ettei maailma pyöri ilman omaa panosta.
Aina silloin tällöin sellainen olo tulee itse kullekin. Siihen joutuu ennemmin tai myöhemmin pysähtymään, niin se vain menee. Se, miten nopeasti omat rajansa tiedostaa, vaikuttaa siihen miten dramaattinen se pysähdys on.

Aina joskus on myös joitain asioita jotka ihan oikeasti eivät toteudu ilman että juuri joku tietty ihminen tekee jotain. Silloin ne asiat odottavat tätä ihmistä tai katoavat maailmasta. Katastrofia ei yleensä tule.

Mutta se mikä minua näissä sloganeissa kylmää on niiden huoleton viskely - enkä nyt tarkoita että Tipu niitä heittelisi kuin konfetteja juhlissa, vaan ylipäätään. Kirjoja, lehtiä, guruja sun muita ei pidä ottaa niin kauhian tosissaan. Täytyy muistaa se että ihmiset ovat ihmeellisempiä kuin yksikään teoria, elämänohje tai edes fiktio. Toisen onni tai onnettomuus ei ole sivustakatsojan määriteltävissä. Oikeastaan ainoa absoluuttinen asia siinä mielestäni on ettei sitä onnea saa kävellä hakemaan ruumiitten yli. Oikeus heilauttaa kättä loppuu tasan siihen mistä toisen ihmisen nenänpää alkaa.
End of the paasaus :)