Voimat valutettu fiktioon, niitä yritetty raapia illalla kasaan rästitehtävän metafora-artikkelin ymmärtämistä varten. Ilman tulosta. Olisin voinut lukea saman sanskriittina.
Muutama lohdun sana naamakirjassa lämmitti ja kantoi illan läpi.
Lopputulemana päivän saldo on tämä Juicen kappale jota olen kuunnellut jokusen kerran tänään, lyriikka menee siis näin:
Sattuu joka sopukkaan,
en löydä kylmävesihanaa.
Sattuu, eikä lopukkaan,
en kestä yhtään poikkipuolen sanaa.
Sattuu, vaikkei tapakkaan,
mun mieli on kuin Uuno Kailaan.
Sattuu, menen kapakkaan,
ja siellä jälleen pellit auki bailaan.
Sielu on hellä kuin Mimosan hipiä,
sielu on kipiä, sielussa sataa.
Ajatus nilkuttaa suppeaa rataa,
ajatus toistansa korville lyö.
Sielu on hellä kuin Mimosan hipiä,
sielua pipiä tuska vain lataa,
ja ennen pitkää saapuu uusi yö.
Sattuu, poissa tolaltaan
on tyyppi, jota morkkis painaa.
Sattuu, minut olaltaan
hän heitti, olen puolivalmis vainaa.
Sielu on hellä kuin Mimosan hipiä,
sielu on kipiä, sielussa tuulee.
Korvani outoja ääniä kuulee,
hengissä pysyä, siinäpä työ.
Sielu on hellä kuin Mimosan hipiä,
sielua pipiä paiseeksi luulee
mies, kunnes viimein saapuu yö.
Sielu on hellä kuin Mimosan hipiä,
sielu on kipiä, sielussa palaa.
Menneisyys lohtua nykyiseen valaa,
eiliset sanansa sankari syö.
Sielu on hellä kuin Mimosan hipiä,
sielua pipiä onneton halaa,
ja ennen pitkää saapuu uusi yö
Muoks! En mennyt baariin sentään. Ja kyllähän tänne noin niin kuin yleisesti kuulluu tosi hyvää, Ysiseiska pääsi LUMA-luokalle, jonne pyrki, siis matemaattis-luonnontieteelliselle erityisluokalle yläasteelle. Äiti on työntänyt sattumisensa reippaasti syrjään aina kun on jaksanut
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Minkä menit, Reine, tekemään?? Mullahan ei muka olisi tekemistä, mutta nyt kuuntelen taukoamatta youtubelta tätä nuoren aikuisvuosieni The Biisiä. Jestas, että nuo Juicen sanat ja Louerannan ääni menevät ihon alle. Ihan sama mulle, kertooko kappale krapulasta vai yleismaailmallisesta tuskasta, tämä on minulle henkilökohtaista.
Harhauduin kuuntelemaan myös toista suosikkiani Juicelta. Sitäkään ei maestro itse laula, vaan Penninkilampi ja Alatalo, ja biisihän on Odysseus. Helmien helmi.
Ippu
Hah, Ippu, minä meni ja ostin tuon ja sitten vielä Klovni heittää veivin anttilan musiikkistoresta, latasin siis kännykkääni. Hyvin on säestänyt Kariston naputtelua nuo kaksi tänään. Romantiikka sen sijaan sylettää
Lisää houkutuksia Reinelle, ettei työtahti pääse liian hillittömäksi. Kuunteles youtubelta suursuosikkini Hectorin Amsterdam ja David Bowien versio samasta biisistä (In the port of Amsterdam). Ei hassumpi tuo Jacques Brelin alkuperäinen esityskään, mutta herrat Harma ja varsinkin Bowie saavat ihoni kananlihalle.
Ippu
Lähetä kommentti