Ja nyt oli aika puhua. Ystävä tahtoi sitä ja minä joka olen huono taipumaan kenenkään tahtoon...tahdoin kai sitä itsekin.
Solmuja ei ole avattu, niiden olemassa olo on vain tunnustettu ja niille on päätetty olla antamatta perille. Vaikka sitten lanka kerrallaan yritämme ymmärtää niitä asioita joita emme toisissamme ymmärrä. Kun niitä toisia, niitä hyviä on sittenkin enemmän. Niin paljon, että niiden eteen tekee tästä lähtien enemmän töitä, venyttää omia rajojaan ymmärtämään ja jos ei voi ymmärtää, niin edes kunnioittamaan toisen tapaa enemmän.
Kiitos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Olet päässyt jo pitkälle!
marjaisa, pienin askelin..
Kaunis profiilikuva, muuten. ihanat värit
Tuo on hienoa, että voi puhua. Se myös edellyttää sitä, että on tasa-arvoa, koska ilman sitä keskustelu ei oikein toimi. Tsemppiä!
Lähetä kommentti