Aamun sukkashow sai minut taas suorittamaan tahattoman ja hyödyttömän aamujumpan. Meinaan tuskin se terveyttä edistää että a) pyörittelee silmiään, b) pyörittelee päätään c) pomppii kuin jojo jäähtyvän kahvimukinsa ääreltä ja d) narskuttaa hampaitaan ettei HUUTAISI.
Nuorimmaisen talviatooppinen iho on ärhäköitynyt nilkkojen kohdalta. Oma osuutensa lienee sillä että hangessa kun kahlaa, menee lunta saappaisiin. Ihan sama mitä goretexiä kengät ovat jos niiden pituus on pienempi kuin lumihangen.
Ja tänään mies sitten nuorimmaisen herättyä katseli pää kallellaan tämän jalkoja ja sanoi että "kuule, Reine, olisi varmaan hyvä laittaa sitä sibicorttia ja sitten valita jotkut pitkävartiset sukat pojalle jalkaan"
Sibicort oli ihan selvä. Sitä on jääkaapissa. Mutta jotkut pitkävartiset sukat? Vähältä piti etten purskahtanut nauruun.
Voi olla että täältä sellaiset löytyykin. Jostain lelukorista. Tai pyykkikorin pohjalta. Ehkä jopa puhtaan pussilakanan sisälle mykkyröityneenä. Ei kyseisen lapsen, eikä edes eriparisten sukkien pussista jonka lopulta kumosin keskelle olohuoneen lattiaa.
Sieltä löytyi kaksi suunnilleen saman väristä sukkaa joissa oli vartta sen verran että saatiin rasvatut jalat peitetyiksi niiden ja pitkien kalsareiden avulla. Poika puki ne päälleen ja sanoi...ja sanoi...
Okei, minä toistan sen:
"äiti mistä johtuu että sä aina etsit mulle vain sellaisia sukkia joissa on reikiä?"
Onko tuohon olemassa joku vastaus?
"Kuule, ensinnäkin sun pitäis etsiä ne sukkas aivan itse, minä en niitä hukkaakaan?"
"Tuota, kuka niissä sukissa kulkee=tekee niihin reikiä?"
"Kulta pieni, en minä tiedä...ehkä se johtuu siitä että minussa piilee pieni sadisti ja tykkään kiusata seitsemänvuotiaita pikkupoikia rikkinäisillä sukilla?"
Kymmenen vuotta sitten, ekan sarja sukkia etsiessäni, sanoin useinkin noita kahta ensimmäistä. Valitettavan usein korkealta ja kovaakin.Nykyisin en viitsi enkä jaksa.Meinaan vaikka minä menisin istumalakkoon, noiden usko sukanlöytämiskykyihini pysyisi lujana. Sitä ei järkytä mikään.
Viimeksi mainittu oli kovin, kovin houkutteleva vastaus. En kuitenkaan halunnut ottaa riskiä.
Meinaan, kuka teistä haluaa aamuseitsemältä selittää ekaluokkalaiselle mitä tarkoittaa sadisti? Käsi ylös vaan reippaasti!
Ja kuka haluaa ottaa riskin että ekaluokkalainen kertoo koulussa että mun äiti on sadisti. Se sanoi? Niin no, tuossa kyseisessä koulussa voisi muutama opettaja ja yksi rehtori ehkä uskoakin jotain tuollaista.
Mutta arvatkaa mikä tuossa tilanteessa oli ihan kaikkein parasta?
Se miehen aloituskysymys. Se ihan totta luulee...että minä hymyilen kuin Bree Van de Kamp (Täydelliset naiset) ja kipitän hakemaan jostain sievästä pikku laatikosta jossa lukee 02 parin pitkävartisia sukkia. Kahden viikon ja 50 000 fiktiivisen sanan jälkeen? Kun saatan just ja just muistaa että lapsillani on JALAT?
Niin no, kun sitä miettii, minä kai perheen kannalta olenkin istumalakossa..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hahhhahhhahhhah! Ihanaa, mä mäikötin tänä aamuna korkeelta ja kovaa, koska
-en ollut hiihtänyt kolmen lapseni suksilla
-enkä näinollen myöskään hukannut heidän suksenniputtimiaankaan
Vaikka kuinka kovasti väittivät.
Minä ajattelin tämän viikon Löydäkotipaskanalta- sulkeisten jälkeen heittää menemään kaikki parittomat sukat - siis ne joille ei löydy paria vielä senkään jälkeen kun olen tyhjännyt pyykkikorit, lelulaatikot ja kaikki 2397 Heikin tyhjäämätöntä kassia edellisiltä 2397 reissulta.
Se on äärimäinen toimenpide, jota varmasti kadun myöhemmin (sillä ne parit löytyy tietenkin heti , kun roska-auto on kärrännyt parittomat posi pihalta) , mutta äärimmäiset ajat vaativat äärimmäisiä tekoja.
Nyt on valittava:
Joko me muutamme koko perhe alakertaan kahteen huoneeseen asumaan (ja jätämme vintin sukkavarastoksi) tai sitten ne saavat mennä.
Tila kun on rajallista...
Ja Kuplis: Minä tiedän missä ovat WIlman ja Jessen sukset. Näin pilkahduksen niistä siinä isoimmassa lumikasassa pihalla juuri ennen kuin traktori kippasi sen päälle kauhallisen lisälunta.
Katselin tapahtumaa köökin ikkunasta, hengähdin syvään ja palasin omiin hommiin.
Muksuin sukset eivät siis meillä missään nimessä ole hukassa - eivät ollenkaan.
Tiedän tasan tarkkaan mistä kohtaa pihaa ne juhannuksensa löytyvät - edellyttäen nyt että lumi sulaa siihen mennessä.
Bon päivää kummallekin.
:-)
Kupla, kommenttisi jälkeen olin oikeastaan aika iloinen että talossa on vain yksi pari suksia ja sekin niin epäsopiva kaikille että on miehen työhuoneen katonrajassa.
Ja satu, minä olen tehnyt niitä poisheittotemppuja jokusen vuosien varrella - aina joskus on sitten löytynyt sukka joka on saanut miettimään että meniköhän sen pari siinä edellisessä hävityksessä, mutta niin varma asiasta en ole että olisin ehtinyt mitään katua.
Mutta kun kerran mainitsit sulavan lumen...yllytit minut bloggaamaan kohta lisää...tiedossa likaisia salaisuuksia KKK-blogissa..
Lähetä kommentti