Put the blame on mom, boys!

Tämä oikeastaan liittyy tavallaan tuohon sukkabloggaukseen ja tähän iki-ihanaan lumiseen talveen.

Meidän pojat kuivattavat ulkoa tultuaan ulkovaatteensa alakerran pesuhuoneen lattialla. Se on nimittäin lämmitetty ja ihan oikeasti kaikkia kuivatustelineitä tehokkaampi.

En varmaan ole maailman tai Suomenkaan ainoa äiti joka huutaa sisään saapuneelle sankarille: "Moi..onkssun vaatteet märät...ai on vai, no heitä ne lattialle kuivumaan". Voi olla että jossain muuallakin kuivatellaan märkiä vaatteita lattialla. Hassulta tuntuu silti sanoa noin.

Koska tila on sama jossa porukka käy suihkussa, siinä toki ON tiettyjä ongelmia. Oikea tapa toimia suihkuun menijältä on tietenkin tarkistaa vaatteiden tila ja jos ne ovat siedettävän kuivat, huutaa vaatteiden omistaja ripustamaan ne sinne minne ne kuuluvat eli eteisen naulakkoon. JOs eivät, otetaan käyttöön se vähemmän tehokas kuivatustapa. Teline on nimittäin parempi kuin märkä lattia, ymmärrettävästi.

Mutta ne jotka viskaavat kuivumassa olevat päällysvaatteet kylmään saunaan pois tieltään, JA UNOHTAVAT NE SINNE ansaitsisivat istua jalkapuussa Vartiokylän kirkolla.

On nimittäin tosi mukavaa kun isoveli käy suihkussa, viskaa pikkuveljen takin, pipon, toppahousut ja hanskat saunan lauteille, unohtaa mainita asiasta ja sitten aamulla pikkuveli itku kurkussa etsii niitä vaatteitaan. TOsi reilua ja kivaa joo, etenkin kuin se sama isoveli saattaa ärähtää sieltä odottavan auton takapenkiltä sille pikkuveljelle että mikä makso, kun sulla taas kesti.

Ja tänä aamuna äiti sai vielä erityisbonuksen kun takki lopulta löytyi. Minulle kun juolahti mieleen hihkaista että katso saunasta. Kuopus nimittäin löysi ne kamansa saunasta ja karjaisi että "MIKSET SÄ VOINUT SANOA AIKAISEMMIN ETTÄ SÄ LAITOIT NE SINNE???!"

Aamu ei ollut paras mahdollinen. Kirjoittamisesta suuttunut lanneselkäni vihotteli siihen malliin että käytin oljenkorren (=viimeisen jäljellä olevan jytykipulääkkeen). Seuraavaksi pitänee kilauttaa kaverille.

Ja kun tämän syytöksen sain niskaani, niin lempeys, pitkämielisyys, huumorintaju sun muu nukkui vielä ja vain selkäsärky ja yleisluontoinen äkämystyneisyys olivat vallalla.

Könkkäsin siis hampaat irvessä alakertaan ja vaatteitaan pukevan kuopuksen luo. Tartuin nuorta miestä olkapäästä, katsoin tiukasti silmiin ja sanoin matalalla, uhkaavalla äänellä: "älä-enää-ikinä-meuhkaa-mulle-mistään-asiasta-josta-et-ole-varma-että-se-on-mun-syytä"

Ilmeestä päätellen meni perille. Jos nyt jostain syystä olisinkin niin ääliö että piilottelisin huvin vuoksi ja ihan vain vipinää aamuihin saadakseni lasteni ulkovaatteita niin ristiselkäni kieltää tänä aamuna kaiken ylimääräisen urheilun, joten en todellakaan ollut se joka laittoi takin saunaan ja jätti kertomatta ajoissa!
Miksi kirjoitan fiktiota? Onhan täällä tätä faktaakin tarjolla...