Helevetinkuustoista, joudunko minä valitsemaan?

Ei tämä nyt mikään Sofien valinta ole sentään ("Nehmen Sie das Mädchen!" on lohduttomin elokuvarepliikki, jonka tiedän) mutta kirjoittajana olen keskiraskaan kenttäepätoivon vallassa!

On Karisto. Deadline 31.3. Ja on lupaus ja taloudellinen tarve kesäkuun Timantille. Deadline 5.4.

Mikähän minut sai luulemaan että pystyn molempiin? Tai jos voisin sulkea kaiken muun ulkopuolelle kokonaan niin ehkä. Ne kemialliset aineet jotka asiaa auttaisivat, eivät enää ole lain sallimissa rajoissa.
Okei, tiedän että Stephen Kingillä on kirjoja jotka on kirjoitettu sekä viinan että erinäisten tabujen vaikutuksen alaisena, ja lyöneet itsensä läpi ja mies on miljonääri ja vielä sillä on se sama perhekin joka oli silloin, mutta ei silti, ei ei. Sitä paitsi yksi niistä vaikutuksen alaisena kirjoitetuista kirjoista on Cujo, josta en ikinä ole tykännyt - ja vaikka laittomiin piristeisiin haluaisinkin ryhtyä niin en tietäisi miten..

Mutta siis minä en ole King, minä olen vain Reine ja joudun nyt miettimään mihin pystyn, mitä ehdin, ja mitä jaksan. Kirjallisuustentin olen jo suosiolla siirtänyt kevääseen, onneksi se oli mahdollista. Se ensimmäinen olisi meinaan ensi viikolla.

Se kurssi jolle minut on hyväksytty (liiketaloutta siis) alkaa vasta vapun tienoilla, thank god for small favors. Non stop -aloitukset ja henkilökohtaiset opetussuunnitelmat mättivät jonkun edellisen ryhmän kohdalla, siksi näin.

Minä voisin tietty yrittää aikatauluttaa. Että aamupäivisin Karistoa, iltapäivisin pokkaria, aina välissä kotitöitä, iltaisin runkoa seuraavan päivän tekstiin, tai jotain sinne päin. Yleensä käy kyllä niin että tulee Jotain sekoittamaan pakkaa kun teen tällaisia suunnitelmia ja sitten, kun en ole aikataulujen notkeaksi treenattu käyttäjä, romahtaa koko hoito.

Mutta olisi tuo kai yrittämisen arvoista? Siis se että sittenkin jatkaisin molempia. Vai onko se pelkkää perusteetonta suuruudenhulluutta?

*turhautuu pähkäillessään*