...liha kiskottelee vastaan. Ei millään jaksaisi pystyä kykenemään tekemään kotitöitä. Työtöistä kotiuduin puolisen tuntia sitten, kirjoittamiseen yritän kerätä ajatusta.
Pojat ovat vielä matkalla kotiin, aloittivat Hästholmenin päiväleirin tänään. Ysivitonen meni suoraan töistä kaverinsa kanssa kaupungille. Olen siis ainoa kotiutunut täällä just nyt...kai tähän jossain vaiheessa tottuu.
Tämä kesä on ollut siitä outo että aina vaan enemmän ihmiset ovat tahoillaan. Lapset kavereitten kanssa kuka missäkin. Ei oikein osaa suhtautua - naapuripihalta kuuluu vauvan itkua ja melkein teen jo nousua että "jaha, se heräsi" ja sitten muistan että sehän on seinänaapureiden esikoispoika, syntyi maalis-huhtikuun vaihteessa. Sillä on ihan omat äiskä ja iskä siellä kotona...
Muuten on perushyvä ja tyytyväinen olo. Ei minulta mitään puutu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti