melkein jo luulin kuolevani

Takana elämäni lyhyin työpäivä, elämäni toiseksi hirvein kotimatka ja kolmisen tuntia unta. Sekä yksi puhelu lääkärille joka taivaan kiitos ei ollut kesälomalla vielä!

Lyhyesti, minä ja ysivitonen, joka kesätyöskentelee aika ajoin tuoliputsaamossa,rantauduimme sinne tänään aamukahdeksalta. Jo menomatkalla olo oli hankala. Olen vain luvannut etten valita helteestä joten pidin turpani kiinni ja yritin keskittyä kirjaan, mutta teksti vilisi silmissä siihen malliin että katsoin parhaaksi luopua.

Sitten pois bussista ja työt alulle.

Minä en tajua millä minä sen ainokaisen työtuntini sinnittelin. Kädet eivät meinanneet totella. Takaraivossa jyski hirveä päänsärky. Kattohalogeenien sirinä oli sietämätöntä. Väkisin join lasin toisensa jälkeen vettä sillä hikoilin kuin kuumetoipilas. Sitten kun voimat eivät riittäneet tuolikeissien työntelyyn (piece of cake normipäivänä) huolestuin oikeasti.

Tiedä kuitenkaan kuinka pitkään olisin jatkanut ("ehkä se menee ohi") jollei 95 olisi kysynyt että hei äiti, voitsä hyvin. Ja kun pystyin vain pudistamaan päätäni niin hän sanoi että mene kotiin, ei se täällä parane. Tottelin ja lähdin kotiin päin.

Tarkoitus oli käydä toimistolla sanomassa esikoiselle että nyt on näin - mutta kun kuljin pihan poikki niin muutama yksinkertainen porras tuntui olevan liikaa. Niinpä jatkoin vain matkaa pysäkille, sille seuraavalle jossa voi istua. Sieltä naputtelin sitten viestin "migreeni. lähdin kotiin".

Migreeni oli veikkaukseni infernaalisen päänsäryn ja ääniherkkyyden takia, vaikkei olo ihan normimigreeniltäkään tuntunut. Kotimatka kesti ikuisuuden, jouduin huilaamaan välipysäkillä ja jopa istumaan nurmikolla loppukävelymatkalla. Alkoi jo pyöriä kaikkia kamaliakin vaihtoehtoja päässä mutta työnsin ne pois ja kävelin kotiin ("askel, toinen, askel, kyllä sä pärjäät, askel, toinen, et sä tähän kuole, askel..")
Kotona lasi vettä, viilennys päälle ilmalämpöpumpusta ja sitten kaaduin sohvalle josta noin tunti sitten havahduin.
Sain omalääkärin langanpäähän ja muutaman kysymyksen jälkeen hän ehdotti että kokeilisin puolittaa tyroksiiniannoksen toistaiseksi. Ainakin niin kauan kun helteet kestävät. Ilmeisesti lämmönkestokykyni on jo muutenkin keskimääräistä heikompi eikä tyroksiinin lisäys sille ainakaan hyvää tee. Ja tottahan se on, minä kärsin ainakin perhettä enemmän kuumuudesta.
No niin, katsotaan miten käy. Unen ja viilennyksen jälkeen on päänsärky poissa ja kirjoittaminen näköjään sujuu ja sen tekstin lukeminenkin.