puolikkailla mennään nyt sitten

Puolikkailla tyroksiineilla siis.
Torstainen kamaluus ei uusiutunut, onneksi. Eilinen työpäivä oli juuri sellainen kuin se parhaimmillaan on, omaa rauhaa, tilaa ja ajatusten sujuvuutta kun kädet tekevät sitä mistä palkka juoksee. Ilta sitten kotona miehen, punaviinin ja elokuvan kanssa.
Ysivitonen on mökkeilemässä Esikoisen ja Vävyn kanssa. Pojat kotona, Nollakakkonen yhtä varpaankynttä köyhempänä. Iski varpaansa kiveen päiväleirillä. Soitti minulle töihin: "äiti, arvaa montako varpaankynttä mulla on!" Yleensä tuollainen kysymys tarkoittaa vähemmän kuin kymmenen; onneksi sentään yhdeksän.
Ysiseiska sai postissa Leiriläisen kirjan viime viikolla. On siis lähdössä Kilkkeelle, partiolaisten suurleirille 28.7-5.8. Komea kesäloman loppunäytös, finnjamboree.
Muutenkin tämä keskimmäinen poika on kesän aikana kasvanut huimasti.Pituutta, sitäkin, mutta ennen kaikkea kypsyyttä. "En se minä ollu, se oli toi" korvautuu välillä rehdisti "Mun moka - sori" -kommentilla,joka lämmittää äidin mieltä. Tämä nimenomainen asia on ollut vaikea juuri tälle lapselle. Yläaste edessä -en voi väittää etten pidättäisi hengitystäni. Yläaste oli rajapyykki isonveljen kohdalla, elämä repesi aivan mahdottomaksi muutaman vuoden ajaksi. Yritän vakuuttaa itselleni että Ysiseiska ei ole Villi Lapsi, yritän nähdä pojan isonveljen alta. Yritän tukahduttaa ajatuksen: ainakaan nyt en ole yksin...se on ruma ja väärä ajatus, en minä missään vaiheessa ollut yksin silloinkaan.

Mutta nyt on vielä kesä ja kaikki näyttää hyvältä joten otanpa ison sienen ja puhdistusainetta ja pyyhin pirut seinältä niin kauan kuin maali on vielä märkää! Edessä on lämpimän leppoisa lauantai jonka aion täyttää fiktiolla, sekä luetulla että kirjoitetulla.