torstai 22. heinäkuuta 2010

Perhepiknik ja mitä se maksoi

Eilen oli kaunis arkivapaapäivä. Aamu alkoi normaalilla keskiviikkolenkilläni, ei valittamista, askel oli kepeä ja radiosta tuli kesäistä musiikkia. Sitten kotiin, aamupalaa ja alettiin suunnitella että mitäs nyt tehtäisiin.
Kaunis ilma, kotona asuvat perheenjäsenet kaikki paikalla, no, piknikillehän sitä lähdettiin. Moottoriveneellä Malkasaareen muutamaksi tunniksi. Eväät mukaan cittarista; juotavia, hedelmiä, patonkia, tuorejuustoa, crostineja.

Minä nautin kerrankin auringosta täysin siemauksin. Merellä käyvä tuuli taittoi helteeltä sen pahimman kärjen ja saaressa oli mukava maata paljaalla kalliolla ja kuunnella aaltoja, lokkeja ja keskipäivän uneliaita moottoriveneen ääniä.

Paistattelu latasi myös akkuja. Paluumatkalta ostettiin viisi kiloa mansikoita ja sillaikaa kun minä viipaloin niitä pakkaseen (ja söin ihan hulvattoman monta), laittoi mies grillin kuumaksi ja kesäkeittiömme tarjosi eilen lihaa ja Waldorfinsalaattia. Nam. Liikaa ei tullut syötyä, jaksuja riitti vielä pyykkivuoren silitykselle ja siinä samalla vanhojen Freddie Kruger-elokuvien katselulle dvd:ltä.

Eli siis varsin antoisa ja virkistävä vapaapäivä, tekemistä ja laiskottelua sopivassa suhteessa, hyvää ruokaa ja hyvää mieltä.

Mitä muuta voi tuollaisen jälkeen kuin olla hyvin levännyt ja virkeä ja mennä tyytyväisenä töihin?

Paskan marjat!

Kello kuusi aamulla heräsin kuvotukseen ja jyskyttävään päänsärkyyn, hikoiluun, paleluun. Tutulla kaavalla pelkäsin ensimmäiset kymmenen minuuttia kuolevani, seuraavat kymmenen toivoin sitä - ja sitten sain kammettua sohvalle jossa ensin hengitin hitaasti pyyhe silmien peittona ja sitten kokosin rohkeuteni ja haalin sohvan vieressä olevan kännykän käsiini. En ole vielä uskaltanut katsoa lähettämääni viestiä mutta Esikoinen, siinä piti lukea että "päätä särkee ja oksettaa, kotona tänään, tulen huomenna" eli jos siinä oli jotain muuta sanskriittia, niin anteeksi.

Mies heräsi vähän tämän jälkeen ja tuli yläkertaan perässäni huolestuneen näköisenä. Patisti minut juomaan lasillisen metsämarja-novellea ja luotsasi alakerran makuuhuoneeseen jossa pimennysverhot ikkunaan ja sinne jäin.

Tulin tajuihini noin puoli tuntia sitten ja nyt kokeilen pysyisikö paahdettu ruisleipä vatsassa.

Mutta siis, mitä helvettiä? Auringonpistos? Liian vähäinen juominen? Liikaa mansikoita? Joku kesäpöpö?

Vaiko vain simppelisti kivan päivän hinta. Perkelsson!

3 kommenttia:

Polga kirjoitti...

Sitä on liikkeellä... oikeasti. Voi johtua kaikista tai sitten son PÖPÖ, joka menee ohi puolessa päivässä. Kunhan LEPÄÄ, juo ja syö jotakin pientä suolaista. Nih kerta!

Maiju kirjoitti...

Kovasti kuulostaa migreenille. Aimo annos buranaa ja unta kuulaan ni helpottuu. Mulla helpottumiseen menee sellanen puolisen tuntia. Tosin tällä hetkellä mulla on määräyksenä migreeniin burana + panacod.
Helposti tulee liiasta auringosta tai jostain voimakkaasta mausta.

Reine kirjoitti...

Tähtilapsi, kyllä se migreeni voi hyvinkin olla ollut. Päätä on särkenyt lähes päivittäin maanantaista alkaen (niska-hartiaperäistä särkyä) ja yksi migreenitriggeri mulla on jännityspäänsärky. Jotkut hajuvedet saattavat myös laukaista migreenin, ison stressiputken helpottaminen samoin, vaikkapa joulun alla partiolaisten myyjäisviikon jälkeen.

Se on niin katalaa merellä tuon auringon kanssa, kun tuuli vie sen tukahduttavan kuumuuden pois. Olisi pitänyt muistaa.