Ruskea kirjekuori piirongin päällä

Piirongin päällä on paksu ruskea kuori. Siihen on kiinnitetty viisi ikimerkkiä.

Päälle on kirjoitettu kustantamon, sen geellä alkavan, osoite.

Kuoren sisällä on novellikokoelma joka sai nimekseen Haaksirikon aikakirjat.

Vien sen kohta postiin.

EDIT: sinne lähti.

Iso kuvapostaus

kakkusulkeiset

Nyt tiedän, mistä enkelikakku on saanut nimensä. Tekijällä täytyy olla enkelin kärsivällisyys...no, tuli siitä ihan sievä. Paholaisenkakku meinasi mennä taikinana parempiin suihin, suklainen ja voinen, kiiltävä herkku... mutta kakuksi päätyi sekin lopulta.

Enkelit ja demonit - teemasta kinuskikakkuun josta toistaiseksi on vasta pohjat tehtyinä. Onnistuivat hyvin. Jospa se kuorrutuskin taas. Sitten pitäisi pyöritellä muutama sata lihapullaa, silputa salaattiainekset, silittää pöytäliinat, sulattaa raparperipullat, katsoa kuteet kaikille, und so weiter.

No, iloinen asia on se että se novelli jonka tuossa viskautin liikkeelle hyväksyttiin kiitoksella ja lisääkin pyydettiin. Kumma kyllä se "lisää" on jo tekeillä, kaiken tämän härdellin keskellä..

Kumma juttu, en pingota huomisia juhlia vähääkään! Ei ole aavistustakaan, tuleeko tänne kaksikymmentä vai viisikymmentä ihmistä, nuo miehen sukulaiset kun eivät v.p -jutuista perusta (suorastaan loukkaantuvat niistä, mutta se onkin oma lukunsa se). Silti mieli on suorastaan seesteinen. Voi olla ettei valkopesu tapa pöytäliinojen kahvitahroja mutta sou not. Voi olla että anoppi tuo jotain kumminkaimatyyppejä tullessaan, mutta sou not.

Kuvia tulossa huomenna.

poistin linkin

...lintsikuviin kuvaajan pyynnöstä. Napsin jossain vaiheessa yksittäisiä herkkupaloja näytille; tuolla vain on sellaisiakin joissa on ihan vieraita ihmisiä. En tullut ajatelleeksi. Palataan..

Mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa

Otsikko tarkoittaa about; "omasta syystäni, omasta syystäni, omasta suuresta syystäni". Kuuluu katoliseen messuun, tällä litanialla seurakunta heittää lokaa päälleen. Disney-versio asiasta kuuluu vaikkapa: "Me ollaan matoja! Me ollaan niin syvältä!"

Viime päivinä olen miettinyt omia virheitäni, niitä joiden avulla olen maalannut itseni nurkkaan. Tyhmänylpeyttä. Herkkäuskoisuutta. Lyhytjännitteisyyttä. Epäluuloisuutta.

Mitään erityistä syytä tähän itsetutkiskeluun ja no joo, ruoskintaan, ei ole. On vain kaikkien niiden seurausten summa joiden takia koen maalanneeni itseni nurkkaan, henkisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti.

"Sulla on näköjään tarve olla säännöllisesti sukset ristissä jonkun kanssa " minulle sanottiin joku viikko sitten. Se sattui. Minä kun luulin sillä kertaa vain puolustavani omaa mielipidettäni. Sattuiko se siksi että siinä oli totuuden siemen - vai sattuiko siinä se mistä se arvostelu tuli?

Tyhmänylpeä minä olen. Parisuhteessanikin. On vaikea myöntää olevansa huono, heikko, tyhmä, silloinkin kun se pitää paikkansa. Mieluummin pitää päänsä valheellisesti pystyssä ja turvautuu kalliisiin hätäratkaisuihin pelastaakseen kasvonsa. Parisuhteessa. Kipeää, vai mitä.

Herkkäuskoinenkin. Uskoin suuriin lupauksiin joiden toteutuminen lykkääntyy viikko viikolta ja saa minut ajattelemaan että sanat ovat halpoja sille joka lupaa. Epäluuloisuus on sitten suoraa seurausta herkkäuskoisuudesta ja pettymisestä. Kun saa näpeilleen odotustensa ja toiveidensa kanssa, alkaa epäillä lähes kaikkea. Näin toimii tämä pieni pää.

Niin, ja vähättely, itsensä vähättely, oman työnsä vähättely. Kun kieltää väsymyksen joka syntyy kirjoittamisesta. Että eihän se voi olla oikeaa väsymystä -> ei oikeaa työtä?? Ei työtä, vaikka sitä tekisi työpäivän mittaisen rupeaman, työstäisi kahta, kolmea tekstiä samanaikaisesti ja siinä välillä valmistelisi juhlia ja tahkoaisi päivittäisiä kotitöitä.

Nyt olisi käyttöä isolle annokselle itseluottamusta. Ehtisikö sen vielä istuttaa ja kastella, ennen kuin oman kehnouden rikkaruohot imevät kuiviin.

Pieneen ylpeydenrippeeseen takerrun säälittävän lujasti. En syytä ketään muuta. En voihki sitä että perhe veisi aikaa, että yhteiskunta olisi epäreilu. Anoppikin saa olla nyt ihan rauhassa. On helpottavaa sanoa että mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa. Se sisältää kuitenkin lupauksen että kun kerran itse olet sössinyt niin itse osaat korjatakin.

viisituhatta sanaa romantiikkaa

..singahti justiinsa liikkeelle. Jospa tuo kävisi kaupaksi, niin taas helpottaisi pikkuisen.
Isosisko -83 vie tänään kolme nuorinta sisarustaan lintsille - mukavaa niin, etenkin nyt kun on hyvä sää. Minulle on tiedossa tylsästi siivoamista sillä välin. Voin siis hyvällä omallatunnolla kirjoittaa nyt päivällä.
Huomenna sitten ostamaan rippilapselle vaatteita tilaisuuteen. Ja loppuviikko menee kakkujen, enkeleiden ja paholaisten parissa. Ehkä ehdin päivittää hätäisesti välillä kuitenkin..

Pokkaripalaute tuli

Elokuun Lääkäripokkarin palaute tuli. Miinusta tuli puuttuvista pisteistä...nolottaa, ikinä ei varmaan ole lähtenyt noin huolimaton teksti allekirjoittaneen käsistä toimitukseen! Ja niin kuin muka olisi ollut kiire, päinvastoin... Ryhtiliike asiassa on ehdottomasti paikallaan. Lokakuun Timantissa tulee timanttia olemaan myös oikeinkirjoitus! Tämä on lupaus!

Tarinasta sitten näin:

"Uusin Lääkärisi on huipputarina: viihdyttävä, älykäs, naisen perimmäisiin tunteisiin vetoava, visuaalisesti kiehtova, kaikin puolin upea.
Olit luonut upean juonen ja hyvät henkilöt. Kaikki ne tarinaan liittyvät mielenkiintoiset yksityiskohdat syvensivät hienosti luomaasi maailmaa."

Kiitän ja kumarran toimitukselle.

Niin, ja tarinassahan käsitellään mm. sijaisäitiyttä (vastentahtoista), tietyssä määrin rodunjalostusta ja kaiken kaikkiaan superihmisen kasvatusta.

Ongelma korjattu, ainakin jossain määrin

Oli siellä palomuurin asetuksissa kolmaskin vaihtoehto, se piti vain etsiä. Vaihtoehdon nimi oli allow exeptions. Minä nyt sitten sallin poikkeuksen joka vapautti tietyt sivut. Meni hermot kun Russian Tea Time -blogin katselu ei onnistunut ollenkaan!
Mies kyllä vähän mutristeli moista omatoimisuutta, mutta mutristelkoon. Katsotaan miten käy. Tässä kohtaa mutristelu on vähän niin kuin sanoisi että älä vain mene veteen ennen kuin osaat uida. Meinaan että oppiiko sitä mitään jos ei opettele?

Nyt kuitenkin istun läppäröimässä ruokailutilassa sitä pokkaria. Ulkona pilvipoutainen kesäsunnuntai. Viikko aikaa Ysivitosen rippijuhlaan, luulenpa etten ensi viikolla juurikaan kirjoittele. Siksi olen naputellut eilen ja tänään juttuja apinan raivolla.

Jospa ennen työhön tarttumista teen pikkukierroksen blogistaniassa kuitenkin...

Kommentointikysymys!

Yksi blogikaveri tässä viestitteli ettei saa kommentteja läpi. Onko teitä lukijoita muitakin jotka ette saa kommentteja lähetetyksi? Tuossa oikealla on meiliosoite, laittakaa ihmeessä viestiä sinne jos kommalaatikko tökkii.

Itsellä on ollut kaiken muun tietotekniikkahössötyksen kanssa kommentointiongelmia Bloggerin blogeissa, mm. Satujosen blogissa. Kone katkaisee yhteyden kun lähetän kommenttia. Mies on sitä mieltä että vika on Bloggerin päässä. Mene ja tiedä. Mutta tosiaan, laittakaa viestiä meiliin jos ei kommentointi onnistu - tai kommalaatikkoon, jos on aikaisemmin takkuillut ja nyt pelaa. Asetuksissa pitäisi olla kommentointi rajoituksetta sallittu.

Kotosalla tänään

Sää ei tosiaankaan lupaa aurinkoa veneajelulle ja kokkojen bongaamiselle. Eipä haittaa. Kivaa voi pitää kotonakin. Yösaunotaan miehen kanssa ainakin.
Kohta ruokaostoksille.

Kaikille lukijoilleni - riippumatta siitä minkä sadealueen tai matalapaineen alla asutte! - suloista, mystistä, lämmintä ja kihisevää keskikesän juhlaa!

Pari kuvaa eiliseltä

Kuvassa siis synttärisankari, tämän postauksen vauva

Torstai

Kohta on juhannus. Hassua. Kesäkuu jo tässä vaiheessa.

Eilen oli Nollakakkosen lastenkutsut. Kaikki pikkuvieraat eivät päässeet, mutta mukavaa oli silti. Se kinuskikakkukin onnistui! Se oli iso kuin mikä, eikä siitä ole enää palaakaan jäljellä. Mies, joka ei yleensä täytskäreistä perusta, söi kolme palaa.

Olen tunnelmoinut netissä kuvien parissa. Tuossa jo mainostin yhtä suomalaista kuvaajaa :). Tässä sitten yksi...portugalilainen? jonka kuviin ihastuin eilen:

http://anacruz.carbonmade.com/projects/2014492#4

Ja tässä toinen - mutta varoituksen sana, nämä ovat horroria. EI heikkohermoisille. Minunlaiseni kaheli näitä katsoo mielikseen, tuijottaa omia pelkojaan suoraan silmiin, mutta myönnetään, seitsemän kymmenestä järkyttyy näistä. Omalla vastuulla, siis

http://www.joshuahoffine.com/

Ja sitten muihin aiheisiin :)

Juhannus on ennustettu niin sateiseksi että meidän perhe viettää sen suosiolla kotona. Syödään hyvin ja keksitään sisäpuuhaa. Siis, emmehän me Helsingistä poistu koskaan juhannuksena, tämä on keskikesän juhlapäivänä mahtava kaupunki ;maallepakenijat eivät varmaan usko, mutta kuitenkin. Nyt taitaa kyllä jäädä kokkobongailu kaupungilla sikseen, jos vettä tulee...mutta yösauna lämmitetään miehen kanssa.
Töitäkin olisi tiedossa. Kirjottamista, rippijuhlakutsujen värkkäämistä, jne. Omalle kontolle taitaa jäädä kuorien kirjoittaminen.

Mutta nyt tekstisorvin ääreen..

Katsomisen arvoista, ehdottomasti!

löytyy täältä.

Tehty tänään

kaksi täytekakkupohjaa
noin satakunta pikkulihapullaa
kakunkuorrutus, kinuskia, synttärisankarin toivomuksesta. Ensimmäinen itsetehty kinuski ja ainakin toistaiseksi näyttää siltä että se onnistui. Paitsi jos yön aikana kovettuu luistinradaksi kakun päälle..

Lisäksi on siivottu, käyty ruokkimassa kaneja - Ysiseiska oli vatsakipuinen, en uskaltanut omin päin laskea - editoitu blogitarinoita ja hypitty riemusta ympyrää. Kerrankin voitin jotain arvonnassa, viidenkympin lahjakortin haluamaani liikkeeseen!

Huomisillä seitsenvuotissynttäreillä tarjoillaan siis kinuskikakkua, keksejä, karkkia, chipsejä, juustosuikeroita, porkkanatikkuja, pikkunakkeja, lihapullia ja fetasalaattia. Aamulla pitäisi vielä siellä kontrollissa käyttää Ysiseiska. Ehkäpä kannattaisi vetäytyä nukkumaan...

Voi hyvänen aika mikä kömmähdys!

Suomen uusi huippumalli vuoti julkisuuteen ennen aikojaan. Miten me nyt voimme elää...kaikki jännitys pielessä!

Ei silti, häpeämättä tunnustan koukkuuntuneeni kisaan tällä kaudella. Tämä voittajaksi paljastunut on suosikkini. Yksi pudonneista inspiroi minua novelliin asti, se jonka puheääni oli yhtä puistattava kuin yhden formulatähden. Hauskinta on ehkä kuitenkin ollut seurata mitä hirveää Saimi Hoyer kullakin kerralla ripustaa päällensä. Kenkä päässä oli ehkä paras!

Käytiin kaupassa hakemassa kukkuramäärin tavaraa keskiviikkoisille synttäreille. Huomenna palaa riparilainen kotiin, ylihuomisaamuna olisi sitten Ysiseiskan vuositarkistus, se, josta viime vuonna avauduin vanhassa blogissa ja sain nimettömän lukijan paheksunnan niskaani. Edelleen minusta on ajanhukkaa käydä siellä täysikasvuiseksi asti, vaikka sitten kaikki anonyymit räksyttäisivät aiheesta. Sori.

Tipu, kiitos vinkistä. En ole tarkistanut Wordini asetuksia ties kuinka pitkään aikaan ja automaattiseivaus oli puolen tunnin välein! Syystä jota tiedä en. No, päivityksen jälkeen on ollut muutakin ihmeteltävää..ja toisaalta, kuten nimetön lukijani muistutti, en vain osaa :). Nyt se automaattitallentaa 5 min välein.

Synkkää

Ei pään sisällä, ei edes kämpän sisällä vaan ulkona.

Pään sisällä on lähinnä vetelää. Naputtelen laiskahkosti fiktiota open officella, välipaloiksi kotitöitä. Silitin korillisen pyykkiä ja katsoin viimeviikkoisen Hercule Poirotin (Kortit pöydällä). Nollakakkonen on lueskellut ja pelannut tietokoneella, isoveljensä on kaverillaan. Ysiseiskan hommana tänään ja huomenna on käydä ruokkimassa siskon kaneja.

Kurjaa jos ylihuomenna on yhtä sateista. On Nollakakkosen lastenkutsut ja meillä oli ajatuksena laajentaa taloa takapihalle, jonne on jo pystytetty katos. No, sää on yksi niitä asioita joita ei tunnetusti kannata manailla. On mikä on.

Takaisin sorvin ääreen.

Ja seuraava kotimainen rikoselokuva

...kertoo taatusti Minna Nurmisesta ja Juha Turusesta.

*rumia sanoja*

Minä vs. tietotekniikka - ja erä oli tietotekniikan.

Kirjoittelin pitkät pätkät lokakuun Timanttipokkaria ja kun en älynnyt seivata jokaikisen lauseen jälkeen pääsi ylihysteerinen emo tuhoamaan työni. Word päätti sulkea tiedoston IHAN SILTÄ VARALTA että siellä olisi joku hyi-hyi-pöpö

Sain turhautumispuuskan ja purin ahistusta miehelle joka raivostuttavasti kohautti olkapäitään ja totesi ettei noille paljoa voi. Inttelin että täytyyhän siihen olla joku lääke. Että kumpi on pomo, ihminen vai tietsi? Jne jne. kunnes huomasin kuulostavani Salkkareiden Sallalta, äänenkorkeutta myöten.

No, sitten vaan läppäri esiin. Tossuparkani sai takkiinsa niin pahasti pudotessaan että siirtyi eläkepäiviä viettämään. Teen tuttavuutta Linuxiin IBM think padilla ja olen jo melkein epätoivoinen. Open Office-tekstinkäpistely, jolla Timanttia jatkan on omalla tavallaan sekin ylihysteerinen. Se arpoo valmiita sanoja! Siis, jos olen kirjoittanut edellisessä kappaleessa Linnealle ja yritän kirjoittaa seuraavassa Linnea, niin se tarjoaa sitä Linnealle-sanaa valmiiksi!

MINÄ VIHAAN tuollaisia ominaisuuksia. Minä haluan kirjoittaa itse, en halua että yli innokas tekstinkäpistelyohjelma kirjoittaa minun puolestani! Ja kun en tiedä miten tuon kainalosauva-ominaisuuden saisi sammutettua...eikä mieskään tiedä koska vaikka hän on opetellut tällä koneella Linuxia, ei tekstinkäsittely ole kiinnostanut niin paljon että tietäisi ominaisuudesta.

Kiusaus siirtyä ruutuvihkoihin tuntuu just nyt ylivoimaiselta. Mutta kun pokkareita ei jaksa käsinkään kirjoittaa. Huoh. '

Miten kesytetään tietotekniikka???

Lauantai

Mies kotiutui NELJÄLTÄ!! No, se naapurin isännnälle anteeksi annettakoon, oli eilen saanut uuden levynsä purkkiin (klassista kitaramusiikkia) ja halusi juhlistaa sitä ennen virallista julkistamistilaisuutta.

Aamu alkoi kuitenkin ennen puoltapäivää täällä - tarvitseeko sanoakaan että kesärytmi on perheessä iloisesti rempallaan? En jaksa stressata, aina ollaan pystytty kääntymään yhteiskuntakelpoisiksi ennen koulun alkua.
Tarkoituksena olisi tänään unohtaa komerot, keskittyä yleissiivoukseen ja opetella Linuxin käyttöä. Mies on itseopetellut sitä ja perehdyttää minutkin siihen. Tietotekniikka on yksi esimerkki siitä miten tekemällä oppija minä olen. Yhtäkään kurssia en ole käynyt, ne vähät aikuisopiskelut joita olen harrastanut, olen mennyt niillä tiedoilla ja taidoilla joita minulla on ollut ennestään. Pitäisi kai suorittaa joku ajokortti. Joskus.
Mutta nyt kutsuu pihalle harvinainen valoilmiö jota auringoksikin nimitetään. Jos tuuli laantuu, lähdetään poikien kanssa venekierrokselle illansuussa.

Hyvää yötä ja huomenta

Kingin flopeista flopeimman kirjan elokuvaversio tuli äsken telkusta. Uniensieppaajasta siis puhun. Sanoisin että aika paska, kirjaimellisesti.

Mies on naapurissa käymässä, istuvat varmaan naapurin iiisolla parvekkeella, juovat punaviiniä ja polttelevat sikaria.

Takana on puuhakas muttei missään nimessä raskas päivä. Komeroiden siivousta, pihahommia - siirtelin kukkapenkin kasveja paikasta toiseen, mm akileijoja jotka meinasivat jäädä liljojen alle. Clematiksen juurakkokin piti laittaa muualle kun sen vanhassa kipuamispaikassa nököttää nyt ilmalämpöpumpun keskusyksikkö.

Joo, ja huomasin että karviaispensas notkuu marjoja! Kahteen vuodeen se ei ole mitään sanonut ja nyt kun nostelin mielestäni nuupahtaneita oksia niin totesin että marjojen painostahan se roikkuu. Hyvä niin. Puutarhavadelma ei edes kuki...no, villivadelmat sitäkin runsaammin. Pelkäsin hallan vieneen mustikankukat metsästä mutta siellähän on jo raakileita. Mukavaa, mustikat ja vadelmat ovat aamupalani lähtemättömiä herkkuja, jogurtin tai puuron kanssa.

Kirjoitellakin olen ehtinyt, Marina sitä kyseli. Tarinablogin juttuja olen muokannut, tehnyt minä-muotoisista kolmatta persoonaa, niissä kun kuitenkin on jatkonsa. Pyrkimyksenä on saada elokuun loppuun mennessä ne kustantajarundille. Minne, se on vielä vähän arvoitus. Romantiikkaa kertyy siinä samalla. Lokakuun Timantti-pokkaria ja novelleja. Kesäkuussa viime vuonna ilmestyi Pimeyden morsian, eka pokkarini, tämä Timantti on kahdeksas. Sijoittuu tositeeveemaailmaan.

Uusi vakavahenkisempi novelllikokoelman ideakin pulpahti mieleen. Kliseisesti keskellä yötä (valvoin neljään sinä yönä..). Ihan raakile tuo on vielä, mutta lähti jostain jonka tyttäret varmaan muistavat - mitä olen pohtinut elokuvien lopputekstien pyöriessa ruudulla...

Lämmönsäätelyssä on vieläkin toivomisen varaa. Kuumia aaltoja harvakseen, mutta hiki on pinnassa koko ajan vaikka sitten vain järjestäisin kesysti säilytyslaatikkoa! Ärsyttävää, mutta toisaalta tuttua. En hikoile jaloista, käsistä enkä kainaloista mutta naama, otsa ja hiukset ovat kesälämpimällä aina märät. Paras tapa jäähdytellä on pistää pää kylmävesihanan alle. Nyt ei sekään auta. Mitähän sitä tekisi jos olisi töissä ja pitäisi joltain näyttääkin.
En ole tainnut mainita että Ysivitonen on riparileirillä Bergvikissä (muistaakseni jossain Kiskon korkeudella..). Soitti eilen pikkuveljeä onnitellakseen, kuulemma viihtyy hyvin. Konfirmaatio on 28. 6. Siivotessa osuivat isojensiskojen rippikuvat käsiin, oi niitä muistoja..kun Kasikolmonen pääsi ripille, oli pikkuveli -97 vauva ja hänet vietiin naapuriin kirkkohetken ajaksi. Naapuri palautti huutavan vauvan vartin jälkeen anopille joka kattoi kahvipöytää meillä kotona.

No, nyt on huutava vauva kohta kaksitoistavuotias ja pienempi velikin seitsemän...yhä vain sulattelen sitä ettei kotona ole pikkuisia. Toisaalta hyvä, toisaalta haikeaa. Ehkä sitä haikeutta helpottaa se että tässä kodissa ei ole koskaan ollut vauvoja. Siis omia vauvoja.

Mutta nyt jos menisi kutsumaan unta pikku hiljaa...