Hyvää yötä ja huomenta

Kingin flopeista flopeimman kirjan elokuvaversio tuli äsken telkusta. Uniensieppaajasta siis puhun. Sanoisin että aika paska, kirjaimellisesti.

Mies on naapurissa käymässä, istuvat varmaan naapurin iiisolla parvekkeella, juovat punaviiniä ja polttelevat sikaria.

Takana on puuhakas muttei missään nimessä raskas päivä. Komeroiden siivousta, pihahommia - siirtelin kukkapenkin kasveja paikasta toiseen, mm akileijoja jotka meinasivat jäädä liljojen alle. Clematiksen juurakkokin piti laittaa muualle kun sen vanhassa kipuamispaikassa nököttää nyt ilmalämpöpumpun keskusyksikkö.

Joo, ja huomasin että karviaispensas notkuu marjoja! Kahteen vuodeen se ei ole mitään sanonut ja nyt kun nostelin mielestäni nuupahtaneita oksia niin totesin että marjojen painostahan se roikkuu. Hyvä niin. Puutarhavadelma ei edes kuki...no, villivadelmat sitäkin runsaammin. Pelkäsin hallan vieneen mustikankukat metsästä mutta siellähän on jo raakileita. Mukavaa, mustikat ja vadelmat ovat aamupalani lähtemättömiä herkkuja, jogurtin tai puuron kanssa.

Kirjoitellakin olen ehtinyt, Marina sitä kyseli. Tarinablogin juttuja olen muokannut, tehnyt minä-muotoisista kolmatta persoonaa, niissä kun kuitenkin on jatkonsa. Pyrkimyksenä on saada elokuun loppuun mennessä ne kustantajarundille. Minne, se on vielä vähän arvoitus. Romantiikkaa kertyy siinä samalla. Lokakuun Timantti-pokkaria ja novelleja. Kesäkuussa viime vuonna ilmestyi Pimeyden morsian, eka pokkarini, tämä Timantti on kahdeksas. Sijoittuu tositeeveemaailmaan.

Uusi vakavahenkisempi novelllikokoelman ideakin pulpahti mieleen. Kliseisesti keskellä yötä (valvoin neljään sinä yönä..). Ihan raakile tuo on vielä, mutta lähti jostain jonka tyttäret varmaan muistavat - mitä olen pohtinut elokuvien lopputekstien pyöriessa ruudulla...

Lämmönsäätelyssä on vieläkin toivomisen varaa. Kuumia aaltoja harvakseen, mutta hiki on pinnassa koko ajan vaikka sitten vain järjestäisin kesysti säilytyslaatikkoa! Ärsyttävää, mutta toisaalta tuttua. En hikoile jaloista, käsistä enkä kainaloista mutta naama, otsa ja hiukset ovat kesälämpimällä aina märät. Paras tapa jäähdytellä on pistää pää kylmävesihanan alle. Nyt ei sekään auta. Mitähän sitä tekisi jos olisi töissä ja pitäisi joltain näyttääkin.
En ole tainnut mainita että Ysivitonen on riparileirillä Bergvikissä (muistaakseni jossain Kiskon korkeudella..). Soitti eilen pikkuveljeä onnitellakseen, kuulemma viihtyy hyvin. Konfirmaatio on 28. 6. Siivotessa osuivat isojensiskojen rippikuvat käsiin, oi niitä muistoja..kun Kasikolmonen pääsi ripille, oli pikkuveli -97 vauva ja hänet vietiin naapuriin kirkkohetken ajaksi. Naapuri palautti huutavan vauvan vartin jälkeen anopille joka kattoi kahvipöytää meillä kotona.

No, nyt on huutava vauva kohta kaksitoistavuotias ja pienempi velikin seitsemän...yhä vain sulattelen sitä ettei kotona ole pikkuisia. Toisaalta hyvä, toisaalta haikeaa. Ehkä sitä haikeutta helpottaa se että tässä kodissa ei ole koskaan ollut vauvoja. Siis omia vauvoja.

Mutta nyt jos menisi kutsumaan unta pikku hiljaa...